BLOG: Mykistyä krysanteemien lauluun

Sillä välin kun aurinko laski ja mieleni nousi, kuljin vanhan kaupungin kadonneiden porttien lomasta eleettä, kuin sateeseen väistyvä valon kaari, ja ymmärsin miten kaukana hallitus on:

Miten muuan kiertorata on kuljettu, taivaan mandaatti ja uudet portinpielet! –Sanojako tässä tarvitaan. Ennustukset käyvät toteen.

Hallinto te, joiden sanat ja mielet käyvät yksiin!

En saanut matkoiltani mitään. Pöydälläni on piirros variksesta, linnusta joka äänellään rienaa pyhiä vaeltajia. Ja sen tehköön, sillä tiedän yläilmoista nähtävän, mitä laaksossa pitää välttää.


Aika, ajassa ihmiset
kuluvat:

istutan krysanteemeja vuorten juuriin.

Muutatko nyt nimesi,
Tao Li?

Sama aurinko meille
nousee, taloni

seinät lähellä toisiaan.

Toisen

lähellä tilaa
kyhjöttää syksyyn:

sitten, mykistyä krysanteemien lauluun.

 

 

BLOG: Isan – Thaimaan pohjoiskoillinen alue ja kulttuuri

Pohjoiskoillinen Thaimaa - Isan

Pohjoiskoillinen Thaimaa – Isan

Askartelin tuon kuvan hyödyntäen Wikimedian ja muiden vapaiden lähteiden materiaalia. Ajattelin jäsentää siinä samalla itsellenikin, miten elämääni mullistanut kulttuurien yhteensaattaminen sijoittuu maantieteellisesti.

Tavanomainen käytäntö Thaimaata koskevissa artikkeleissa on luonnollisesti käsitellä kaikki mahdolliset asiat maan ja taivaan väliltä. Miksi toistaisin saman? Sen sijaan herättelen ja esitän ajatuksia siitä, miten suomalainen – jos kohta kansainvälisiäkin ympyröitä aikanaan nähnyt ja kokenut – ihminen löytää itsensä myönteisesti kyseenalaistamasta niin yhtenevyyksiä, kuin eriävyyksiäkin, kahden runsaasti toisistaan eroavan kulttuurin välillä.

Vaikka tätä ei kai saisi näin proosallisesti sanoa, me tapasimme bussissa (ehkä se ei ole niin hieno paikka kuin vaikkapa Dubain lentokenttä tai Avenue des Champs-Élysées).  Ja tämä oli mitä onnekkain yhteensattuma, sillä meillä menee mukavasti. Koska aikaa on kulunut jo jonkin verran, olen huomannut miten tällaisessa monikulttuurisessa parisuhteessa on kaikenlaista omaakin ajattelua stimuloivaa. Nähkääs kun asioita ja ilmiöitä tulee vääjämättä tarkastelleeksi nyt hyvin erilaisesta, yleensä kahden maailmankolkan perspektiivistä, huomaa että me olemme toisinaan täällä Suomessakin, omalla tavallamme, eläneet maailmankuva –  “kuplassa“.

Maailma on nimittäin hyvin kirjava paikka.

Ja se mikä on ollut aina tähän saakka itsestäänselvää, ei välttämättä ole sitä lainkaan tuhansien kilometrien päässä. Eittämättä sama pätee toisinkin päin. Mutta mitä enemmän olen perehtynyt itselleni uuden kulttuurin ilmentymiin, sitä enemmän olen ryhtynyt kyselemään itseltäni:

Niinkö on, että muka vain reilu 5 miljoonaa suomalaista ovat oikeassa, mitä tulee elämänmenoon noin yleensä?

Havaitsen, että thaimaalaiset eroavat meistä suomalaisista erityisesti yhteisöllisyyden osalta. Täällä Suomessa me elämme nähdäkseni yksilökulttuurissa. Osaltaan tuo yhteisöllisyys lienee kaikkien aasialaisten kulttuurien ominaisuus. Erityisesti Thaimaan pohjoiskoillisen alueen maaseutuvoittoisilla alueilla perheen ja laajempien sosiaalisten kehysten kuten kylän käsitteet elävät tavalla, joka lienee meiltä suomalaisilta kadonnut ikiajoiksi.

Toisekseen mitä tulee erityisesti ruokaan, eroavaisuudet ovat huomattavat. Pähkinänkuoreen sulloisin tämän siten, että suomalainen syö henkensä pitimiksi, ja lukuunottamatta joitakin harvoja poikkeuksia, me emme juurikaan suhtaudu ruokaan siten kuin thaimaalaiset, hyvä jos parahultaisesti  ymmärrämme miten tärkeä ja keskeinen osa sikäläisittäin ruoalla on jokseenkin kaiken elämänmenon suhteen. Olen nyt itse syönyt jo lähes sataprosenttisesti thaimaalaista ruokaa kelpo tovin. Pyydän saada ilmoittaa: onnekseni.

Fermentoitu kala (lausutaan “pala“) ja kananjalat ovat kyllä jääneet toistaiseksi sivuun.

Kielimuuri on kyllä välillä melkoinen. Hän osaa puhua (ja on nyt oppinut runsaasti lisää) suomen kieltä tietenkin paremmin kuin minä thaikieltä. Välillä tulee väärinkäsityksiäkin, onneksi lähes tyystin humoristisia ja harmittomia. Googlen kääntäjä on ahkerassa käytössä, jos on vähänkin monimutkaisempi asia puitavana. Ystäväpiirissä on kahta tai useampaakin kieltä taitavia. Näillä pärjäillään. Tulkitaan ja tulkataan.

Hän on syntynyt ja kasvanut sellaiseen aikaan, että nuoruusvuosinaan olisi ehkä yhtä hyvin voinut elää jossakin tuntuvasti kaukaisemmassa historiassa. Sikäläisittäin maaseutua kohdannut kulttuurillinen – ja miks’ei tekninenkin murros – on ollut huomattavan nopea, ikään kuin kondensoitu vain pariin vuosikymmeneen. Puhvelin on korvannut ensin sarvitraktori ja tuonnempana täysimittainen, siitä että sähkö saapui kylään ensi kertaa oli vain lyhyt aika siihen, kun suomalaiset jo istuivat huoltoasemien kahviloissa ja esittelivät matkapuhelimiaan. Tästä saaneekin todetuksi, että siellä Thaimaan takametsissä lienee menty puhvelimesta puhelimeen niin että napsahti, jos lainkaan peilaa yleisiin historiallisiin aikajänteisiin.

Nyt Thaimaa ja erityisesti sen pohjoiskoillinen alue – Isan –  on jännittävä sekoitus ikiaikaista ja modernia.

Tässä on kyllä ilta jos toinenkin – viime kesän jälkeen – vietetty Youtuben ja Googlen tienoilla. Etenkin minä olen tahtonut katsella loputtomasti videoita, dokumentteja ja lueskella materiaalia niiltä seuduin. Joulun tienoilla tuli ryhdistäydyttyä sen verran, että lentoliput ja muut matkailua valmistelevat jutut tuli hoidettua. Viitisen viikkoa on kesällä ohjelmassa empiirisen kulttuurimatkailun merkeissä. Eiköhän kiepaista yksin teoin myös Laosin kautta, on sentään tuossa kivenheiton päässä, jahka on ensin päästy niille kulmin.

Tähän lopuksi laitan kuvan phin – soittimesta, joka on eri jehna peli. Tilasin loppuvuodesta 2 kpl, toinen meni työkaverille. Ja lisäksi liimailen tähän Youtubesta hieman musiikkia. Kuvan alta linkkiä painaen päätyy perille.

phin – Thaimaan Telecaster

 

Traditional Thai Music – Youtube