BLOG: Mykistyä krysanteemien lauluun

Sillä välin kun aurinko laski ja mieleni nousi, kuljin vanhan kaupungin kadonneiden porttien lomasta eleettä, kuin sateeseen väistyvä valon kaari, ja ymmärsin miten kaukana hallitus on:

Miten muuan kiertorata on kuljettu, taivaan mandaatti ja uudet portinpielet! –Sanojako tässä tarvitaan. Ennustukset käyvät toteen.

Hallinto te, joiden sanat ja mielet käyvät yksiin!

En saanut matkoiltani mitään. Pöydälläni on piirros variksesta, linnusta joka äänellään rienaa pyhiä vaeltajia. Ja sen tehköön, sillä tiedän yläilmoista nähtävän, mitä laaksossa pitää välttää.


Aika, ajassa ihmiset
kuluvat:

istutan krysanteemeja vuorten juuriin.

Muutatko nyt nimesi,
Tao Li?

Sama aurinko meille
nousee, taloni

seinät lähellä toisiaan.

Toisen

lähellä tilaa
kyhjöttää syksyyn:

sitten, mykistyä krysanteemien lauluun.

 

 

Leave a Reply