BLOG: Tuomas

Hyvä ystäväni Tuomas,

meillä on kotona niin onnettoman surkea matkapuhelinkenttä, että hyvä jos edes tekstiviesti menee joskus läpi. Töissä on kiire, aika menee SNMP – ja muiden juttujen parissa. Aika paljon koodaan näinä päivinä, jos kohta pysyttäydynkin skriptikielissä. Aamulla en tajua, illalla en muista. Nimittäin työmatkoilla. Nimittäin että voisin ottaa yhteyttä. Piti ottaa yhteyttä. Perjantaina oli cruising-ilta, ounastelin olisitteko ehkä liikkeellä.

Joten päätin kirjoittaa näin blogin kautta, kun en näemmä saa vastatuksi sähköpostiinkaan. Tämä on keski-ikää. No, minähän seurailen näitä www-palvelimen logitiedostoja, mistä olen johtunut verrattain suureen varmuuteen, että käväiset vilkaisemassa onko ehkä jotain uutta tullut. No perhana! Minähän laitan kokonaisen postauksen sinun kunniaksesi!

Olen miettinyt, että kirjoittaisinko kuten ehdotit. Onhan minulla itse asiassa vanha teksti tallellakin aiheesta. Mutta en ole enää varma, viitsinkö laskea leikkiä niinkin humoristisesta asiasta kuin Moskvitsh Elite – henkilöautosta. Nähkääs kun kävimme hiljan sellaisessa maassa, jossa ei ole aivan niin suurta riemuntunnetta niistä asioista. Ai että mistä? No esimerkiksi itärajan takana tehdyistä henkilöautoista. Muita kun ei ollut saatavilla niillä main… mutta onneksi tätä nykyä on, ja komiat ovat autot, mitä liikennettä tuli seuratuksi.

Minä ihan koko sydämestäni inhoan sellaisia suurvaltoja, jotka menevät muille maille vierahille. Siis enemmän tai vähemmän kutsumatta. Minusta ne ovat eri moukkia ja pölvästejä sellaiset suurvallat. Tosin tulen kyllä toimeen yhden suurvallan kanssa paljon paremmin kuin niiden toisten. Vaikka en politiikasta piittaa, olen tässä kohdin reippaassa kalevalaishengessä puolueellinen.

Niin niitä töitä. Nyt on sellainen jakso, että keskityn töihin oikein kovasti. Se näkyy niin, että en viitsi kauheasti puuhata työajan ulkopuolella mitään muuta. Erja nimittäin pitää huolen siitä, että ohjelmaa on aika ajoin. Mutta kun sitä ei ole, niin minä luen tai joskus kirjoitan. Nyt on lukemistossa kuvausta Helsingistä sadan vuoden takaa. Helkkari, täällä on ollut melkoinen rähinä silloin. Myös elintarvikepula on runnellut mainiota kaupunkiamme.

Kohtapuoliin on Lontoon reissu, mikä on taasen silkkaa Erjan ansiota. Mitäs meni voittamaan matkan… emme ehdi käymään Cambrigdessa. Tietysti Petteriä olisi hauska moikata, vaan en tiedä asusteleeko siellä vai jossain muualla. Aikaa on mennyt. Joten me humputtelemme pitkin Lontoota, kun emme muuta keksi. (Erjan tuntien kyseessä on minuuttiaikataulu).

Kun en ihmeempiä kesäkuulle keksinyt, niin päätin täyttää neljäkymmentäviisi vuotta. Olen sijoittanut sen samaan kohtaan kuin aina ennenkin, eli yhdeksännentoista päivän paikkeille. Silloin olemme lentokentällä. Mutta Bentleyt, pienet ja suuret kunniamerkit ja muut sen – sellaiset – lahjat voivat hyvin odottaa paluutamme. Vaan mitähän teille kuuluu?

Terveisiä kuitenkin!

 

Leave a Reply