NOVELLIT: Herääminen

“Kolmenkymmenen vuoden päästä tapaamme, Kenneth sanoo asettaessaan toisen kelloista laskemaan aikaa.”

alarm+clock+vintage+image+graphicsfairy6c
Talon edessä on pakettiauto. Sen kyljissä on huonekaluliikkeen teksti, mutta sellaista liikettä ei ole kaupungissa. Autossa on kolme miestä. Kuljettaja antaa ohjeita ja sanoo tulevansa tunnin kuluttua takaisin. Kaksi miehistä ottaa suuren pahvilaatikon tavaratilasta. He katselevat hetken poisajavan perään, kohauttavat olkapäitään ja katoavat taloon. Heillä on käytössään talon avain.

Suuren eteissalin perällä on tamminen lipasto. Sen päälle on aseteltu valokuvia, itämainen miekka ja pieni lyijylasinen lamppu. Lattialla on karhuntalja. Miehet kiertävät salin reunoja pitkin ja varovat jättämästä jälkiä. Seinällä on taulu, joka esittää talon omistajaa. Hänellä on monokkeli ja vanhanaikaiset vaatteet. Miehen katse on pistävä. Taiteilija on tehnyt muotokuvasta sellaisen, että on vaikeaa sanoa milloin se on maalattu, tai mitä aikaa se edustaa.

Miehet kantavat suuren paketin alas talon kellaritiloihin johtavaan portaikkoon. Se päättyy raskaaseen rautaoveen, joka on lukittu kaksinkertaisella patenttilukolla. Miehillä on siihenkin avain, ja he kulkevat perätysten ovesta sisään. Laatikko mahtuu täpärästi oviaukosta. Käytävän päädyssä on kaarre, jonka takaa hohtaa sinertävä valo. Katossa on rautalankasuojuksin päällystettyjä valaisimia. Niiden jännite on alennettu, joten valaistus on pehmeä.

Perimmäisessä kammiossa on varastohyllyjä, erilaisia kojeita ja hallintapöytä, johon on sijoitettu mittareita ja kytkimiä. Miehet katsovat mittarilukemat ja purkavat paketin sisällön varastohyllyyn. He istuvat nurkkaan sijoitettuihin nojatuoleihin ja syövät eväitään. Toinen miehistä katsoo kelloa ja nousee ylös. Hän taittelee suuren pahvilaatikon litteäksi ja laittaa sen oviaukon viereen. Sitten hän istahtaa nojatuoliin ja odottaa.

Kymmentä vailla he nousevat ylös ja lähtevät kellarista. Vaikka he ovat käyneet täällä jo vuosien ajan, on paikka heistä jotenkin epämiellyttävä. Se muistuttaa hautakammiota, ja on mukavaa kun toinen on kaverina. He säpsähtävät ilmastointikojeen käynnistyessä ja katsovat toisiaan hermostuneesti naurahtaen. Sitten he sulkevat kaksoislukon, nousevat portaat ylös aulaan ja kiertävät karhuntaljan. He sulkevat ulko-oven ja avaavat pakettiauton takaoven, laittavat kokoon taitetun laatikon kyytiin ja lähtevät pois.

Talossa on hiljaisuus. Joskus kojeet käynnistyvät ja sammuvat. Seinällä, kammion pohjoispäädyssä on kaksi kelloa. Toinen näyttää todellista aikaa, toisessa lasketaan jäljellä olevaa. Seitsemän tunnin kuluttua aika on täydessä mitassaan. Yksi kerrallaan erilaiset kojeet käynnistyvät. Ne jäävät nyt käyntiin ja käytävän valot kirkastuvat. Ilmastointi tekee hartiavoimin töitä vaihtaessaan kellaritiloihin raikkaan ulkoilman.

Jakob Mennher on nukkunut kolmekymmentä vuotta. Seitsemänkymmenluvulla hän rikastui maakaupoilla niin että jäi eläkkeelle, seuraili maailman menoa aikansa ja tympääntyi rahankinuajiin. Heitä oli joka nurkalle, kuka pyysi hävyttömästi kuka röyhkeästi. Omin töin rikastuneelle Jakobille nämä edustivat vastenmielistä loiseläjien sakkia, ihmisiä jotka olivat myyneet kunniansa.

Keväällä 1971 Jakob tapasi Havaijilla amerikkalaisen tutkijan, joka oli tehnyt eräitä läpimurtoja ihmisen syväjäädyttämisen saralla. Tutkija vakuutti Jakobin joka tahtoi rahoittaa työn, ja toimia ensimmäisenä asiakkaana. Projektia valmisteltiin toista vuotta. Joulupäivänä 1972 Jakob nukutettiin ja syväjäädytys alkoi. Kaikki meni laskelmien mukaan ja työryhmä saattoi huokaista helpotuksesta. Seuraavat kolmekymmentä vuotta heidän salainen eläkerahastonsa kasvaisi, jos jäädytys heräämisineen menisi hyvin.

Kenneth Hyword istui hallintalaitteiston ääressä ja mietti kuluneita vuosikymmeniä. Hänen työnsä olisi tänään saavuttava tieteellisen huippunsa. Kaikki olisi pienestä kiinni, mutta Kenneth luotti laitteistoonsa. Sitä oli testattu lyhyillä jäädytysajoilla ja pienillä eläimillä hyvin tuloksin. Jakob oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa syväjäädytetty ihminen.

Kun Jakob heräisi, hän olisi Kennethiä kolmekymmentä vuotta nuorempi. He olivat kuitenkin alunperin samanikäisiä. Kenneth tunsi lievää kateutta ajatellessaan miten vanhaksi hän oli sillä välin tullut. He olivat nelikymppisiä silloin… ja nyt Jakob heräisi 2000-luvulle. Hänellä olisi edessään vielä kymmeniä vuosia hyvää elämää.

Kukin tekee valintansa, Kenneth mietti ja käynnisti palautusvaiheen.

Neljän tunnin ajan koneisto palautti Jakobin elämään. Syväjäädytyksestä sulattamisessa on monimutkaisia ongelmia, joiden vuoksi Kenneth oli kehittänyt kaksoisintervalliperiaatteen. Kehon lämpötilaa kohotettiin kahdella osittain toisensa kumoavalla vaiheistuksella. Vuosikymmeniä sitten rakennettu laitteisto teki tehtäväänsä, mutta Kenneth ajatteli miten vanhanaikaista tekniikkaa se oli. Tänä päivänä saman olisi voinut rakentaa murto-osalla investointeja, pieneen kokoon ja runsaammin ominaisuuksin.

Jakob oli sanonut, että haluaa heti herättyään kupillisen kahvia ja laadukkaan sikarin. Lisäksi hän vaati nähtäväkseen uutiskoosteen ja jonkinlaisen selostuksen, mitä maailmassa on kolmen vuosikymmenen aikana tapahtunut. Vieläkö suurvallat nahistelevat, mitä kuuluu kauppataseelle. Kuka on presidenttinä. Kaupasta on haettava uusien amerikkalaisten henkilöautojen esitteet. Jakob haluaa heti nähdä, miltä ne näyttävät. Kaikkiin pyyntöihin oli valmistauduttu huolellisesti.

Kun Jakobin heräämiseen on muutamia minuutteja, Kenneth järjestelee sivupöydälle asiakirjoja. Niiden joukossa on passi. Jakobin katoaminen kolmekymmentä vuotta aikaisemmin järjesteltiin huolellisesti. Hänellä ei juuri ollut sukulaisia eikä perhettä. Talo on ollut Kennethin nimellä ja hän on vuosittain viettänyt kesänsä Suomessa. Toisinaan hän on talvisin käynyt lyhyillä vierailuilla ja tutustunut naapureihinkin. Työryhmää lukuunottamatta kukaan ei tiedä, että Jakob on kellarissa. He ovat luotettavia ja kovapalkkaisia salaisen palvelun asiamiehiä.

Sarkofagin kansi liukuu syrjään. Jakob makaa liikkumattomana paikallaan, mutta rintakehä kohoilee. Kenneth seisoo vieressä ja tarkkailee Jakobin tilaa. Kaiuttimista kuuluu Sibeliuksen Tuonelan joutsen, siltä varalta että jotain menisi pieleen, oli Jakob ohjeistanut. Mutta hän kuulee musiikin ja tietää selättäneensä ajan. Varpaita pistelee ja olo on turta, ajatus kulkee hitaasti.

Kenneth odottaa ja seuraa mittaripaneelin näyttämiä. Sitten Jakob kohottautuu, tukee itseään istuvaan asentoon ja sanoo Kennethille: kepponen, perhana… Kenneth on sanaton, mutta tukee Jakobia tämän noustessa sarkofagista. Hän seisoo huterasti eikä vielä näe kovin tarkasti, mutta elää vahvasti joka solullaan ja on levänneen oloinen. He kulkevat seuraavaan huoneeseen jossa Kenneth valmistaa kahvia ja odottaa, kun Jakob istuu nojatuoliin ja katselee ympärilleen.

Kuules Kenneth, aloittaa Jakob. Tämä taisi onnistua, vai mitä? Mutta sinusta on tullut vanha mies… miltä minä näytän? Olenko vielä sama kuin silloin. Mitä, onko sinulla peiliä? Ja sitä kahvia heti, ja missä on sikari. Onko Kekkonen vielä vallassa? Entä Nixon? Vieläkö ne käyvät sitä Vietnamin sotaa, Jakob kyselee.
He juovat kahvia ja Kenneth kertoo miten maailma makaa.

Jakobin arvelu on oikea, syväjäädytys onnistui täydellisesti. Kenneth kertoo myös miten kahdeksankymmenluvulla oli täpärä tilanne, kun alueelle rakennettiin kaukolämpöä ja kaupungin vesilaitoksen tarkastajat halusivat tutkia viemäröintiä ja tehdä liitoksen lämpöverkkoon. Muutoin hanke on pysynyt suojassa eikä kaukolämmöstäkään koitunut ongelmaa, sillä budjetissa oli pelivaraa yllättäviin menoihin. Paikallislehdissä kerrottiin vesilaitoksen tarkastajien saaneen merkittävän arpajaisvoiton. He jäivät eläkkeelle heti kaukolämpötöiden jälkeen.

Jakob on säilynyt sarkofagissaan hyvin. Nyt ihossa on terve punoitus ja hän on kuin kuka tahansa nelikymppinen, valmiina muutamaan repäisevään tekoon tarpeen tullen. Kenneth tuntee olonsa väsyneeksi ja vanhaksi. Niinpä hän kiirehtii ja pyytää Jakobilta, että tämä avustaa häntä seuraavaan vaiheeseen. Kenneth menee sarkofagiin. Jakobista tulee amerikansuomalainen liikemies Johnny Hyvärinen ja hän lentää Washingtoniin huomenna iltapäivällä. Kenneth on myynyt talonsa Hyväriselle viime viikolla. Kauppakirja on uuden passin vieressä sivupöydällä.

Kolmenkymmenen vuoden päästä tapaamme, Kenneth sanoo asettaessaan toisen kelloista laskemaan aikaa.

Leave a Reply