NOVELLIT: Horatio Mythadiuksen teot

“Horatio Mythadius ei ollutkaan väitteidensä mukaan kuolematon.”

53814_church-ruins_md
Talo jossa oleilit nuoruudessasi on purettu, eikä suuresta puutarhasta ole jäljellä muuta kuin sortuneet muurit. Metsä on kasvanut umpeen ja peittää tien, jota pitkin ajoimme tänne – muistatko ne loisteliaat vaunut – ja pellot, luoja paratkoon pellot, ne ovat lakanneet kasvamasta viljaa. Nyt on tullut aika kertoa sinulle niistä tapahtumista asioita joita et tiedä, herra Burlesque sanoi satavuotiaalle kissalordi Bartholomewille, molempien noustessa päiväuniltaan.

Herra Burlesque on elänyt syrjäänvetäytyneenä aina niistä päivistä, kun Suuri Taistelu Röyhkeimmistä ja Haavoittavimmista Sonaateista julistettiin päättyneeksi ja siihen osallistuneet nilkuttivat koteihinsa, keittivät muuripadoissaan kurpitsakeittoa ja uuttivat hiivasammioissaan väkevää olutta, vannoen ikuisesti pidättäytyvänsä muistakin kuin filosofisista askareista.

Kissalordi Bartholomew toimi taistelulähettinä ja aseenkantajana saaden lukuisia kunniamerkkejä, eikä koskaan hukannut viestejä. Mutta hän ei saanut kolmannen luokan ansioristiä, sillä sota ehti päättyä jääden muodista yhdessä hujauksessa.

Tästä kaikesta on kulunut yli puoli vuosisataa joten Bartholomew katselee uneliaasti suurta kirjaa, ja sitä lukevaa herra Burlesqueta. Aukeamilla on muistilappuja, kirjanmerkkejä ja puolivalmiita mietintöjä. Mitään niistä ei ole toteutettu, luettu uudelleen tai viimeistelty. Jos on kuolematon, on samantekevää milloin jokin hanke on tehty, tekemätön tai unohdettu. Ajatusten pyörremyrsky riepottelee herra Burlesqueta hänen ollessaan valveilla tai levossa. Hänen tehtävänsä tässä maailmassa on ajatella. Kissalordi Bartholomewin vastuulla on kuuntelijan, tarkkailijan rooli.

Kun vihollisuudet alkoivat, herra Burlesque aloitti, emme olleet varmoja kuulummeko nouseviin tai laskeviin suuntauksiin – molemmilla oli puolensa. Tästä piti ensin ottaa selvää, mutta kuten tiedät, kauan sitten keskuudessamme eli koiria. Niiden mekaaniset nivelet ja kirskuvat telaketjut runtelivat kaikkien kaupunkien kaikki puutarhat, eikä yksikään kukka tai pensas säästynyt. Me jotka olimme säästyneet korkeammilta arvosanoilta pidimme tätä kuvien poljentana, häpäisynä ja barbaarisena tekona.

Yksi puistoista oli meidän talomme. Sen kaikista kerroksista tulvi sanojen ja sävelten virta verhojen antaessa tilaa päivin ja öin. Meillä oli aina ruokaa eikä kukaan vallannut pysyvää istumapaikkaa, sillä me kuljimme kaikissa kerroksissa ja esittäydymme toisillemme yhä uusin nimin. Olen varma, että aurinko ei koskaan laskenut eikä syksy tehnyt puista keltaisia. Kun talo sortui orkesterin soittaessa muinaisia sikermiä joista pidin suuresti, tarkkailin kaikkia olentoja pistäen merkille keneen tämä teki suuren vaikutuksen, ja kuka kohotti maljansa.

Me kuuluimme laskevaan suuntaukseen. Sitten vaelsimme yhdessä Soikean Talon asukkaiden ja kylän laitamilta kootun repaleisen mordiittijoukon saattelemana kohti erämaahan tehtyä raiviota, jossa taistelu piti käydä ja jonne oli tehty uusia, leveitä teitä. Sinähän kuljit suurimman osan matkasta vaunujen edellä. Mutta se on sinulle ominaista, enkä voinut nauttia seurastasi muutoin kuin pahimpien myrskyjen aikaan tahtoessasi kuomun suojaan, missä hoidit öljylampun ja eväiden kaitsentaa.

Mitä tapahtuikaan sillä aukiolla iltapäivisin on sinulla varmasti muistisi kätköissä kuin katunäkymä, josta sade tekee akvarellin. Senhän olemme ripustaneet pohjoiseen antavalle seinälle heti tänne tultuamme, mutta emme katso sitä koskaan paitsi kesän ensimmäisenä päivänä muistellessamme, tai kuka tietää vaikka niinä öinä kun et saa nukutuksi, kävisit aulassa sitä ihailemassa. Ainakin huomasit, kun annoin nostaa sen korkeammalle muiden taulujen joukossa, herra Burlesque sanoi kissalordi Bartholomewille.

Muistatko vanha taistelukumppani Horatio Mythadiuksen, miehen joka osasi kaikki lukemansa kirjat ulkoa eikä koskaan kertonut niiden syvimmästä olemuksesta kuulijoilleen, joita hän keräsi yökaudet kaikkiin majataloihin maan ääriin, mutta ei koskaan päästänyt ketään kirjastoonsa? Hänet joka saatiin kiinni vehkeilystä kaikkien osapuolten ja kaikkien mahdollisten lopputulosten ajamiseksi juuri kun hän oli saanut teesinsä poltetuksi tulisijassaan, mutta unohtaen pöydälleen muistikirjansa?

Horatio Mythadius ei ollutkaan väitteidensä mukaan kuolematon. Pidin häntä ystävänäni, mutta hän kertoi missä puutarhat ja kukat sijaitsevat, ja avasi koirille portit niiden tullessa kaupunkiin. En tiedä hänen koskaan miettineen, miten ihmeellistä on ylipäätään olla olemassa, ja miten suuri sattuma on kaiken tämän takana.

Kissalordi Bartholomew avasi toisenkin silmänsä katsoen herra Burlesqueta, sanoen tietäneensä kaiken tuon jo yhtä elämää aikaisemmin, siis runsaasti ennen kuin sonaattimellakka sai loppunsa.

Leave a Reply