NOVELLIT: Mittasuhteista

“Juha on saattamassa, kertoo Samulin vanhemmille että pojasta tulee vielä merkkimies, ehkä insinööri.”

measureup
Puoti-Juha on vähänläntä, kuivakka tarkkuusmittaaja.

Juhan mökiltä on satakaksikymmentä metriä Haapojan tienristeykseen, josta on neljänneskilometri venerantaan ja kuusi kilometriä osuuskaupalle. Apteekki on kaksitoista metriä länteen ja kirkon torni neljänkymmenen metrin korkeudessa. Puijon torniin voi kiinnittää seitsemänkymmentäviisi metrin mittaa. Juha tietää, että ranskalaisten Eiffel on tätä hurjasti pidempi, peräti 324 metriä ja siellä voi torjua nälkää melkein yhtä ylhäällä.

Saunakiulun kahva on vaaksan mittainen ja viime kesän ennätyshauki 62 senttimetriä. Sillä oli suussaan lusikkauistin, joka on enteellisesti 62 millimetriä pitkä omatekoinen jäljitelmä Kuusamon Uistimen Professori – vieheestä. Juhan verstaasta löytyy poranteriä millimetrien välein. Jos pitää porata amerikkalaisia reikiä, sekin onnistuu, sillä rautakauppias toimitti korkealaatuisen teräsarjan tuumamitoituksella.

Niin, missä vain Juha kulkee on ’mittoja maailma seljällään’. Juhalle tulee mittaamisesta hyvä ja tyyni mieli. Kun jokin esine on mitattu, se on ikään kuin otettu haltuun, se saa paikkansa maailmassa. Joskus käy niin, että Juha tahtoisi mitata jonkin asian mutta se sijaitsee joko niin etäällä, että siihen ei yletä tai sen mittaaminen on muutoin vaarallista tai peräti kiellettyä. Sähkötolpat ovat tästä hyvä esimerkki. Juha soitti sähköyhtiölle ja sai sieltä likimääräisiä mittoja tietääkseen, mutta tämän kanssa on vain elettävä. Kaikkea ei voi mitata.

Tuleepa sitten kevät ja sen vanavedessä kesäiset laineet. Lomakausi vilkastuttaa kyläseutua. Pieniä koululaisia tulee suurista kaupungeista ja heidät majoitetaan sukulaisten tiloille, kun vanhemmat rientävät lentokentälle. Lasten joukossa on muuan Samuli, joka kuljeskelee heinä suussa tien laitaa. Kilometripylvään kohdalla Samuli pysähtyy ja katselee pää kenossa outoja merkintöjä. Juha tarkkailee Samulin puuhia kotiportailta. Poika mittaa…

-Hei, Samuli sanoo kun huomaa Juhan.
-Terve mieheen, Juha vastaa.
-Asuuko setä täällä?
-Kyllä vaan. Katselitko kilometritolppaa?
-Juu.
-Mikäs se on nuoren mittamiehen nimi?
-Minä olen Samuli. Syntymäaika kahdeskymmenes viidettä. Seitsemänkymmentäkuusi.
-Juha, Puoti-Juhaksi sanovat. Huhtikuun neljäs, kolmekymmentäyksi.
-Sinäkin osaat syntymäaikasi, Samuli sanoo silmät loistaen.
-Osaan, osaan paljon muutakin. Tiedätkös Eiffelin tornin… se mikä on Ranskassa?
-En tiedä. Onko se korkea?
-On, riemastuu Juha. Se on kuule yli kolmesataa, tarkasti kolmesataakaksikymmentäneljä metriä.
-Ohoh, Samuli tokaisee. Onpa korkea, isompi se on kuin meidän talo.
-On toki, mutta on sitä Suomessakin korkeita paikkoja. Entäs tiedätkö Olympiastadionin tornin?
-Meidän koti on Helsingissä. Se on seitsemänkymmentäkaksi metriä, se olum… olympiatorni.
-Kyllä vaan, sinähän olet Samuli viisas mies.

Siinähän tulee tarinaa ja mittasuhdetta, kun kaksi synnynnäistä mittamiestä vertailevat tietojaan. Samuli on puhelias nuorimies, sillä normaalisti hän on yksin ja touhuaa omiaan. Kavereita ei juuri ole kotipihalla eikä täällä maaseudullakaan. Sama kohtalo on Puoti-Juhallakin, mitä nyt Saaransa kanssa elelee kuin muutkin. Vaimo ei välitä tietää mitoista, eikä Juha niistä ole vuosiin Saaralle puhunut paitsi kerran kun televisiosta tuli missikisoista suora lähetys. Arki sujuu, vuodet vaihtuvat ja kalenterista sivut.

Samulilla on iltapalan aika ja kiire serkkujen seuraan tilalle. Juha saattelee tienhaaraan ja sanoo, että Samuli voi tulla mitta-asioissa konsultoimaan vastakin. Samuli nyökkää ja lupaa kysyä isän serkulta, että saa tulla uudelleen käymään. Juha tunteekin Samulin isän serkun. Toivo on ahkera maamies ja koulukaveri. Eiköhän lupa heltiä, sanoo Juha.

Menee siinä viikko jos toinenkin. Välillä satelee, mutta silloin vetäydytään riihen kuistille ja vaihdetaan mittatietoja. Juha on tuonut sisältä muutaman tietosanakirjan, joita lueskellaan ja toistellaan etäisyyksiä, leveyksiä ja korkeuksia. Välillä puhutaan avaruudesta ja miten hurjia mittoja sieltä löytyy. Samuli tietää mikä on valovuosi, mutta ei muista valon nopeutta. Se löytyy kirjasta ja pian onkin haettava sisältä laskin, kun muutoin numerotarkoilta aivoilta loppuvat desimaalipaikat. Juhosta ja Samulista tulee hyvät kaverit, yhteinen asia yhdistää.

Kesän mittaan Juha miettii mikä on Samulin tulevaisuus. Olisiko Samulista kaupunkilaisena insinööriksi, kun lukupäätä ja mittatarkkuutta vaativiin töihin olisi luontaista taipumusta. Juhalla koulunkäynti jäi kesken. Aika oli toinen, tarvittiin sotakorvauksiin vahvoja käsivarsia. Vanhemmista jätti aika jo ennen aikojaan, eikä siinä kiireessä ehtinyt juuri muuta kuin tavata Saaran. Töitä löytyi hyvin ja mikäs oli pihapiiriä mittaillessa.

Nuori polvi kasvaa kuitenkin erilaiseen maailmaan. Samulin olisi ehkä hyvä miettiä, miten käy koulunsa ja mikä hänestä ehkä isona tulee. Juha ottaakin asian puheeksi, mutta Samulista tuntuu siltä että vielä olisi monta puuhaa ennen kuin aikuisten työasioita pitäisi miettiä. Sähköautorata olisi kiva, sanoo Samuli. Sellainen mikä on 7,3 metriä pitkä ja siinä on formula-autoja, onko Juha nähnyt sellaisia?

Kesäillat vaihtuvat viileisiin aamuihin. Kylä hiljenee, lapsia lähtee takaisin kaupunkeihin. Vanhemmilla on tuliaisina Campari-merkeillä varustettuja pyyhkeitä ja paitoja, joissa on kreikankielisiä tervehdyksiä. Lapsille on tuotu pieniä yllätyksiä, vaikka joissakin perheissä lapset ovatkin olleet mukana.

Samulin vanhemmat tulevat kiiltävällä autolla, jossa on 1835 kuutiosenttimetrinen moottori. Juha on saattamassa, kertoo Samulin vanhemmille että pojasta tulee vielä merkkimies, ehkä insinööri. Hänellä on tarkka muisti ja yleistiedot, hän sanoo.

Kun Juha kävelee takaisin kotitilalle, hän miettii Samulin tulevaisuutta. Muistaakohan poika hänet ja tuleeko ensi kesänäkin? Mielessä on jonkinlaista haikeutta mutta myös toivoa ja ystävyyden iloa, sillä poikahan on kuin Juha nuorena. Hieman yksinäinen, syrjäänvetäytyväkin, mutta alituisesti mittasuhteita pohtiva. Ei ole pahaa sanaa Samulista ja miksi olisikaan, tuumailee Juha.

Keräänpä pojalle mittoja ensi kesäksi, Juha sanoo Saaralle nostaessaan kirjahyllystä tietosanakirjoja keittön pöydälle.

Leave a Reply