NOVELLIT: Shamaani

“Metsiin palatessaan hän noituu koko pörssijärjestelmän ja sen ympärillä liehakoivat pöljäkkeet omituisin mutta vahvoin sanoin, shamaanin sanoin.”

atr
Toimitusjohtaja, vapaamuurari ja seitsemännen luokan mustan vyön (itämaiset kamppailulajit) haltija Niilo A. Saali on murheellinen mies. Liiketoimissa on vastoinkäymisiä, laastikauha jäi pesemättä ja on pysyvästi tärviöllä. Harjoituksissa tuli “kuontaloon” aloittelijalta. Kotona on myrkyllinen ilmapiiri, sillä vaimon huumorintaju koestettiin peruuntuneella lomamatkalla. Saali on merkitty mies.

Golfkerhon kaverit eivät liiemmin tervehdi. Autoon tuli jokin mystinen vika, minkä vuoksi oli soitettava sekä hinausautoliikkeeseen, että taksikeskukseen. Vatsaa korventaa. Kun katsoo peiliin, sieltä tuijottaa takaisin vanheneva mies. Saali on laskeva tähti, kirkuvat tabloidit.

Perjantai-iltana toimitusjohtaja Saali lähtee konttorilta viimeisten joukossa. Hän sanoo muutamia sukkeluuksia, joihin vastataan samalla mitalla, vailla tarkoitusta. Vuokra-autossa istuessaan Saali ymmärtää tulleensa tienhaaraan, vaikka ei ole käynnistänyt moottoria, eikä laittanut turvavyötä päälleen. On tehtävä ratkaisu, ehkäpä lopullinen sellainen. Tupakka palaa sormien välissä ja sammuu viimein.

Minä katoan, miettii Saali. Minä katoan juuri tänään, eikä kukaan löydä. Olen minä reservin upseerikin, pärjään kyllä metsässä. Eukko pitäköön firman ja rahat. Ehkä sillä on vilunkipeliä Toikkalaisen kanssa. Menkööt saatana vaikka Eiffel-torniin käpylehmiä lennättämään. Veljen luona pitää käydä, se osaa säilyttää salaisuuden.

Saali käynnistää auton ja lähtee ajamaan kotiin, mutta käy sitä ennen lähikaupassa. Hetken mielijohteesta hän pysähtyy myös Alkon myymälän edessä, ostaa muutamia pieniä ja lasinvärisiä pulloja. Kukaan ei ole kotona, vaimo on mennyt menojaan joko minne väittää lähteneensä tai muualle. Samantekevää, saa keskittyä rauhassa eikä tarvitse selitellä mökkireissua. Saali ei mene mökille eikä edes niille main, hän menee kauas pohjoiseen. Niilo A. Saalista tulee shamaani.

Päätös on ollut vireillä jo pitkään. Saali on varhain ymmärtänyt, että vastoin Hankenin poikien lapsellisia kuvitelmia kukaan ei elä ikuisesti, eikä pankkikortteleissa kasvanut jaksa loputtomiin taivastella setelipinoja. Tulee jokaiselle vastaan aika, että keho sanoo aamulla terveisensä ja kehottaa laatimaan muistelmia vielä kun ehtii. Saali ei aio kirjoittaa muistelmia, eikä jää odottamaan kauppaneuvoksen asemaa. Valmistelut on tehty edeltävänä syksynä ja kesän mittaan on täydennetty muutamia kätköjä pohjoisen perukoilla.

Kesällä Saali osallistui Helsinki Maratoniin, nähdäkseen pitkän harjoittelujakson tulokset. Hän sijoittui ikämiessarjassa kahdenkymmenen parhaan joukkoon, mitä voikin pitää viime vuosien osalta lähes ainoina valonpilkahduksina. Hän on hyvässä kunnossa. Saali suhtautuu tuleviin koitoksiin lähes pyhällä kunnioituksella, sillä luonto on armoton, eikä sääli uhittelijoita. On luotava puitteet katoamiselle ja mitä syvempään metsään ja kaukaisiin erämaihin jaksaa pistellä menemään, sitä parempi.

Iltayöstä Saali puikahtaa rautatievarikon aitaan tekemänsä reiän kautta ratapihalle ja etsii käsiinsä junan, jonka tietää lähtevän Turkuun aamulla. Hän sitoo erikoislangasta tehdyllä hihnalla matkapuhelimensa junavaunun alustarakenteisiin ja varmistaa, että puhelimesta on soittoääni kytketty pois päältä.

Puhelimen näytön päälle on liimattu ilmastointiteippiä, jotta siitä ei heijastuisi valoa. Erikoislangan on valmistanut muuan vanha koulukaveri, tätä nykyä eläkkeelle jäänyt kemisti. Lanka sulaa hiljalleen pois ja testien mukaan sen pitäisi päästää puhelin otteestaan niihin aikoihin, kun juna saapuu Turkuun. Matkaa varten on ostettu lippu ja tilapäinen matkaaja, joka pitää matalaa profiilia ja poistuu katuvilinään heti Turkuun päästyä.

Suotavaa olisi, että puhelin löydettäisiin etsintöjen alkuvaiheissa. Jälkiä on järjestetty Tukholmaa ja muuta Skandinaviaa myöten, kuin syöttejä ravuille syysiltojen aikaan. Tanskaan on viety muutama kapine ja luottokortti, jonka tunnusluku on annettu paikalliselle yhteyshenkilölle. Hänen tulee käyttää sitä kuukauden kuluttua erinäisiin ostoksiin, jotka saa pitää palkkiona luottamustehtävistään. Kortissa on tuntuvasti luottovaraa.

Kortilla on varattu hotellihuone ja vuokra-auto Oslosta. Siellä on paikallisen näyttelijäkoulun vahtimestari, joka on hämmästyttävän yhdennäköinen Saalin kanssa. Hänen tehtävänsä on viettää railakas viikonloppu hotellissa ja myös hänet on varustettu avokätisin toimintavalmiuksin. Saali on valmistellut katoamistaan jo yli vuoden, ja on käyttänyt siihen toista miljoonaa nykyrahaa.

Ennen lähtöään Saali käy vielä tarkistamassa, että on muistanut pakata kaiken tarvittavan ja tuhonneensa varmasti eräitä asiakirjoja. Alakerran pöydällä on laptop-tietokone, jolla Saali tekee itselleen kestotilauksen Pörssihai-julkaisusta. Lisäksi hän varaa vaimonsa nimellä perhematkan Kuala Lumpuriin alkutalvelle ja lähettää golfkerhon puheenjohtajalle viestin jossa utelee onko ehkä asetettu disponsibiliteettiin, ja ymmärtääkö puheenjohtaja mihin sellainen saattaa johtaa.

Viime töikseen Saali tekee huomattavan lahjoituksen muutamalle hyväntekeväisyysjärjestölle ja liittyy ikijäseneksi niihin yhdistyksiin, joihin on mahdollista liittyä verkkosivustojen kautta. Joukossa on muutamia yleisaatteellisia kerhoja, mutta myös Skepsis r.y., joka vetoaa Saaliin lähtökohtaisella torjuvuudellaan. Minäkään en usko, miettii Saali.

Hetken kuluttua Saali lähtee autolla kohti pohjoista. On ajettava varoen ja vältettävä viranomaisia. Ei ylinopeuksia, eikä huomiota herättävää ajokäytöstä. Tampereen pohjoispuolella Saali ajaa metsätielle, missä odottaa yhteyshenkilö. Hän ottaa Saalilta vastaan auton avaimet ja tavarat siirretään toiseen autoon. Saali jatkaa kymmenen vuotta vanhalla Toyota Hiacella matkaansa ja vuokra-auto muunnetaan ulkomaisille rekisterikilville, ja se siirretään vielä samana yönä rajan ylitse.

Veli on epäileväinen, mutta sanoo uskovansa kuitenkin miehen sanaan ja antaa itsekin sellaisen. Aikaa on vähän, mutta menneitä vuosia muistellaan. Kumpikaan ei sano ääneen tätä, mutta varmuuden vuoksi hyvästellään, jos jotakin kävisi. Veli jää pitkiksi ajoiksi ikkunaan katselemaan Saalin auton perävaloja, vaikka ne ovat jo kadonneet näkyvistä.

Oulun korkeudella Hiace vaihdetaan taas, tällä kertaa Volkswageniin. Se on tämän vuoden myydyimpiä malleja, eikä herätä huomiota matkan kolmannella osuudella. Saali yöpyy motellissa väärennetyillä papereilla. Toimitusjohtaja Saali jäi kyydistä heti Tampereen jälkeen, hän on nyt eläkkeelle jäänyt vakuutusneuvoja J. A., joka ei tunne ketään ja jota ei tunneta. Parta kasvaa hiljalleen vakuutusneuvojan poskille ja leukaan. Mielessään Saali tekee hiljaista luopumista muistakin asioista, kuin partahöylistä.

Saalin tultua retkeilyalueen pysäköintipaikalle hän tapaa yhteyshenkilön, jonka seurassa viettää tunnin. Selvitellään, onko valmistelupuuhissa tullut odottamattomia käänteitä ja onko lähimpien kuukausien toiminta varmistettua. Saali saa kuulla, että yhteydenpitoa varten on kehitetty muutamia nerokkaita menetelmiä. Erämaahan on luotu ikään kuin postilaitos ja lisäksi säiden ollessa vielä lämpimiä odottelevat viestikyyhkyset lakassaan tukikohdan läheisyydessä. Talveksi on otettava käyttöön muita järjestelyjä, mutta niistä yhteyshenkilö kehottaa olemaan murehtimatta.

Miehet erkanevat toisistaan ja Saali lähtee kohti erämaata rinkka selässään. Hän ei käänny katsomaan jälkeensä, mutta kuulee miten auto lähtee pysäköintialueelta. Ilma on raikas ja Saali nauttii orastavan syksyn väriloistosta. Silloin tällöin hän hapuilee taskujaan, mutta tottuu pian siihen että puhelinta ei enää ole, eikä ketään jolle soittaa tai jolta odottaa soittoa. Kuljettuaan toista tuntia, Saali ottaa karttalaukun esille ja määrittelee sijaintinsa. Korkean vaaran laelle noustuaan hän näkee etäälle tulevaisuuteen. Hän istuu aikansa ja syö eväitä, ja tuntee lähes pyhää luottamusta tekemiinsä valintoihin.

Iltaan mennessä Saali on vaeltanut helppokulkuisessa maastossa liki kaksikymmentä kilometriä. Hän asettuu suojaiseen notkelmaan ja tekee leirin, jossa yöpyy ensimmäistä kertaa vapaana ja huolettomana miehenä. Ennen nukahtamistaan hän ottaa muutamia ryyppyjä ja katselee tähtiä. Rinkkaan on pakattuna esine, joka sisältää hänen elämäntarinansa. Se on platinalevy, suorakaiteen muotoinen ja kaiverrettu täyteen kirjoitusta. Saali katselee levyä hetken ja laittaa sen takaisin. Sitten hän nukahtaa.

Aamulla Saali lähtee jo varhain kohti tukikohtaa ja pysähtyy vain kerran tauolle. Syötyään hän ottaa rinkan sivulta kenttälapion ja kaivaa maahan syvän kuopan lähelle oudon muotoista kiveä. Paikan karttaan merkittyään Saali jatkaa matkaa. Platinalevy on haudattu liki metrin syvyyteen ja kuoppa on täytetty siististi ja peitelty samalla mättäällä, jonka Saali taivutti varovasti syrjään.

Arkiston paikka on valittu vuosi sitten talvella. Saali perehtyi Metsähallituksen puiteohjelmaan ja tuli havaintoon, että alue säilyisi metsänhoidollisilta toimenpiteiltä riittävän pitkään, että hän ehtisi varmuudella menehtyä jos ei muuhun, niin korkeaan ikään. Sitten voisivat löytää muistelman maata ja puustoa möyriessään ja miettiä, mikä on tuon platinalevyn tarkoitus.

Tukikohta on huolellisesti naamioitu. Jos ei tietäisi tarkkoja koordinaatteja, eikä olisi nähnyt sittemmin tuhottua valokuvaa johon oli merkitty käytävän suuaukko, Saali ei voisi sanoa maisemassa olevan mitään huomiota herättävää. Hän menee suuaukon luokse ja peittelee sen jälkeensä sisältä käsin. Ulkoa maisema näyttää samalta kuin minuuttia ennen. Saali on kadonnut erämaahan.

Sisällä maan alla on pitkä käytävä, jonka molemmin puolin on pieniä kammioita. Saali kulkee taskulampun valossa ja näkee että valmistelut on tehty huolella. Luolasto on rakennettu siten, että siinä voi viettää talven yli erakon elämää ja tukeutua muutamaan lähialueen samalla tavoin kätkettyyn varastoon. Perimmäisessä kammiossa on makuusija ja sen vieressä pieni kirjoituspöytä. Pöydällä on kyniä ja paperia ja huoneen nurkassa vaatekaappi, ja aseteline.

Muut tilat on tehty melko askeettisiksi, mutta tässä kammiossa on nähty tarpeelliseksi kohentaa viihtyvyyttä. Pieni radio on yöpöydällä. Saali laittaa radion päälle ja kuulostelee ulkomaailman ääniä. Talousuutisten jälkeen tulee toivekonsertti, mutta Saali laittaa radion pois päältä säästääkseen paristoja. Sitten hän menee vuoteelle, sammuttaa akkulyhdyn ja kuuntelee ajatuksiaan.

Ankara talvi peittää metsän ja Saalin hankikantoon. Vaikka käy lähimaastossa kävelyllä, ei lumeen jää näkyviä jälkiä. Ruokavalioon saa mukavaa höystettä, kun luodikon hihna ylittää olkapään. Joinakin pakkasöinä Saali katselee kuuta ja miettii elämäänsä. Nyt se on järjestyksessä ja hän yhtä luonnon kanssa. Hän on palannut alkukotiin, puhtaaseen ja ikuiseen metsäpesään. Aika pysähtyy ja kasvattaa naavaparran, hiukset muuttuvat saniaismetsäksi. Joskus Saali katselee jalkojaan. Tuleeko niistä puunjuuria?

Keväällä Saali kulkee metsien halki taajamaan, jossa käy toimittamassa muutamia asioita. Siistiydyttyään hän käy kirjastossa, ja huomaa mielikseen maailman kulkeneen eri suuntiin. Täydennettyään varastojaan ja tavattuaan yhteyshenkilön Saali palaa metsiin, eikä tule sieltä takaisin muutamaan vuoteen.

Silloin hänet on jo julistettu kuolleeksi. Tämä huvittaa Saalia, sillä hän tuntee elävänsä vahvemmin kuin koskaan. Metsiin palatessaan hän noituu koko pörssijärjestelmän ja sen ympärillä liehakoivat pöljäkkeet omituisin mutta vahvoin sanoin, shamaanin sanoin.

Leave a Reply