NOVELLIT: Tarkk’ampuja

“Jokainen sota ja vallankumous saa alkunsa ja päätetään sanoilla, mutta siinä välissä hiljaiset ihmiset katsovat toisiaan kiikaritähtäinten lävitse.”

SniperArt01
Tonttia reunustavat verkkoaidat olivat tyhjän panttina. Palaneen auton ja silputun sohvan välissä kulki hento polku, joka kasvaisi umpeen lähivuosina. Maassa näkyi vanhojen esineiden jäänteitä, maahan poljettuja ruostekukkia menneiltä kesiltä. Ajalta ennen sotaa. Se sama aika, joka esitteli miehen ja maailman toisilleen. Sitten tuli aseiden vuoro.

Mies on tarkk’ampuja. Ja tämä aika tarvitsee miehiä, sellaisia joihin voi luottaa kiperissä tilanteissa, miehiä, jotka eivät erehdy puhumaan aseensa puolesta. Jokainen sota ja vallankumous saa alkunsa ja päätetään sanoilla, mutta siinä välissä hiljaiset ihmiset katsovat toisiaan kiikaritähtäinten lävitse.

Sodalla ei ollut alkua eikä loppua. Rintama ja miehet siirtyivät, joku jäi niille sijoilleen. Rajat vedettiin eri tavoin. Ennen oli kaksi valtiota, nyt yksi suuri saatteenaan tyhjiä tontteja. Rauhaa julistettiin jo toista syksyä vieraalla kielellä.

Mies ei ollut enää sotilas, hän ajoi raitiovaunulla tai omalla autollaan toriaukean kahvilalle ja sieltä töihin, valtiolliseen kemian laboratorioon. Hän inhosi entisessä bunkkerissa työskentelyä ja miehittäjän karkeaa valtaa.

Etuoikeutettuna työntekijänä miehellä oli käytössään bensiiniä ja sodasta kuin ihmeen kaupalla säästynyt henkilöauto. Rekisterikilpeen oli kiinnitetty pieni tarra, jolla pääsi ilman pysäytyksiä joistakin vartioasemista, mutta koskaan ei voinut olla varma.

Autolla pääsi syrjäiselle kesämökille, jossa mies viljeli talvea varten juureksia. Valtakoneisto ei ollut mökistä kiinnostunut. Mökin läheisyydessä oli sotavuosina tehty maanalainen varasto, jossa oli runsaasti aseita ja ampumatarvikkeita. Samanlaisia miehiä ja kätköjä oli eri puolilla maata.

Mies ajoi mökiltään takaisin kaupunkiin ja noudatti etukäteen mietittyä suunnitelmaa. Kaupungin rajoilla oli selvitettävä, mistä oli tullut. Olisi odotettava viikko, ehkä kaksikin ja siedettävä varjostajia, jotka seuraisivat lähipäivinä, jokaista askelta ja pysähdystä.

Suunnitelmat olivat vain mielessä, sillä paperille ei voinut jättää todistusaineistoa eikä viestejä koskaan välitettäisi kirjallisesti. Toisen viikon alussa mies otti lattian halkeamasta sinne piilotetun myrkkyampullin ja laittoi sen takkinsa sisävuoren kautta salaiseen taskuun, josta sen saisi tilanteen niin vaatiessa.

Jokainen tapaus oli tarkasti suunniteltu ja useaan kertaan harjoiteltu. Yleensä esiinnyttiin liikunnan harrastajina, eikä asiaan vihkiytymätön voisi yhdistää eri puolilla kulkevia ihmisiä toisiinsa. Risteyksessä vanha nainen talutti koiraa ja pysähtyi harjaamaan sen turkkia. Polkupyörää taluttava mies pysähtyi harjun laella ja tutki pyöränsä ketjuja.

Vesitornin huoltomies seurasi tapahtumia kiinnostuneena, mutta välinpitämättömän näköisenä. Yksi aseista oli piilotettuna vesitornin kellaritiloihin. Patruunalaatikoiden edessä oli työkalulaatikoita ja peltisiä suolakurkkutynnyreitä.

Koiraa taluttava rouva jatkoi matkaansa ja polkupyöräilijä laski harjulta kävelytietä takaisin kaupungin pääkadun suuntaan. Huoltomies teki merkintöjä pöytäkirjaan ja sulki oven perässään ennen kuin kantoi työvälinelaukun pienen pakettiauton tavaratilaan. Hän ajoi vesilaitoksen varikolle, leimasi kellokorttinsa ja lähti kotiin. Harjoitus oli päättynyt.

Mies sulki autotallin ovet mutta jätti suuren henkilöauton ulos. Tänään hän lähtisi juoksulenkille, vaikka illalla olisi pääkadulla voitonjuhla ja paraati. Miehestä oli mukavaa juosta, sillä hyvästä kunnosta on etua monissa tilanteissa. Koska hän kuului etuoikeutettuihin kansalaisiin ja yhteistyöhalukkuudestaan palkittuihin, hänen ei ollut pakko osallistua voitonjuhlaan. Tietämättömien valistaminen on kasvatustehtävistä vaativin, ja siksi useimpien kansalaisten oli rangaistuksen uhalla näyttäydyttävä paraateissa ja tervehdittävä riemulla kansan todellisia vapauttajia.

Hän juoksi harjulle ja sieltä vesitornin lähimaastoon, missä venytysharjoitukset oli tapana tehdä. Siinä yhteydessä mies tarkkaili lähiympäristöä ja havaitsi olevansa turvallisesti yksin. Vesitornin käyntiovesta kuljettaessa oli vaarana, että sisällä olisi valo päällä. Se saattaisi paljastaa hämärän jo laskeuduttua, että harjulla on ihmisiä.

Mies sulki uudelleen oven ja puristi asetta vasemmalla käsivarrellaan verryttelyasun sisällä. Se tuntui kovalta ja kylmältä. Aseelle oli valmisteltu jättöpaikka, johon se oli nopeasti piilotettavissa tehtävän jälkeen. Hetken kuluttua vesitornin ympäristö oli autio.

Paraati eteni kohti kaupungin keskustaa ja laskeva aurinko häikäisi autosaattueen kuljettajia. Harjun metsikkö oli paikoitellen ruhjoutunut pommituksissa, mutta havusaarekkeita ympäröi nopeakasvuisten lehtipuiden tiheikkö. Kosteus tiivistyi aseen metallipinnoille. Mies odotti koiraa ja patruuna iskuria.

Heti laukauksen jälkeen mies kohottautui ja juoksi pitkin harjua, pysähtyi ja hetken kuluttua juoksi takaisin kohti tulosuuntaansa. Sitten hän hidasteli ja ryhtyi venyttelemään nojaten suureen mäntyyn. Hetken kuluttua hän jatkoi rauhallista kävelyä vesitornin ohi ja kulki alas kohti pysäköintialuetta.

Harjun toisella puolella kadut olivat jo autiot. Taivaanrannassa näkyi oranssi huntu, kun auringon viimeiset säteet sulkivat päivän iltaan. Miehen hengitys oli tasaantunut.

Muutamia päiviä myöhemmin mies kuuli juoksuaskelia bunkkerin käytävillä. Sodan ja rauhan laki oli yhtenevä. Joku oli antanut aseensa vaieta ja puhunut sen puolesta. Aika teki täyskäännöksen ja lähestyi miestä, jonka rauha oli tehnyt tarkk’ampujaksi. Mies otti vetokaapista happoastian ja sijoitti sen laboratorion oven päälle, laittoi takkinsa vaateripustimeen ja puraisi ampullin sirpaleiksi.

Leave a Reply