NOVELLIT: Tiedon väistely

“Oletko valmis tietämään, miksi ymmärrys vihaa tietoa?”

dT6pgGGT9
Chin Jaa-Ei syntyi muutaman muun kanssa pieneen kylään sinä vuonna, kun sato oli runsas.

Ensin omat äidit ja toisten vaimot imettiin tyhjiin. Tämän jälkeen käytiin remuavalla porukalla viljavarastojen kimppuun. Siinä sivussa kompuroitiin koulua, rienattiin eritoten vanhoja ukkeleita minkä ehdittiin ja saatiin ankaria tukkapöllyjä niiltä, joiden käsivarsissa piilee tämän kaltaisesta toiminnasta vuosikymmenten kokemus.

Chin sadatteli usein saamiaan jälki-istuntoja, eikä ollut harvinaista että Chinin tuli laatia nöyriä ja itsekriitillisiä kirjoituksia, kun muut pääsivät uimaan tai vanhempiensa mukaan torimatkalle. Oppimestareihin ja muihin auktoriteetteihin Chin suhtautui terveellä, joskin hieman nulikkamaisella kyseenalaisuudella. Mitä nuo harmaat pöllöt muka tietävät.

Eikö se jo kerro tietämättömyydestä, että siitä puhuvat, perusteli Chin kaveripiirille syitä, jotka olivat hetkeä aiemmin johtaneet kurinpidollistettuun vuorovaikutukseen Chinin ja opettajiensa välillä. Kaverit toimivat tässäkin kuin nyökyttelevä ihmislauma – jos meitä on paljon, jotka olemme väärässä, ehkä saamme armollisen kohtelun, ajateltiin. Chiniä pidettiin arvossa, mutta ei niinkään viisautensa kuin rohkeutensa vuoksi. Ei kai keskenkasvuisilta voi tätä runsaammin odottaa.

Siinä missä osa vanhoista viisastui niin että lakkasi olemasta, Chin ja muut pojat kasvoivat pituutta, saivat lihaksia ja kummallisen möreän, mylvähtelevän äänen. Piirteisiin tuli aikuisen miehen päättäväisyyttä – vielä kun saisi päätettyä, mitä tekisi. Tytöt kiinnostivat vallan penteleesti.

Iltaisin kun kylässä oli hiljaista, oli hiljaista myös läheisillä kukkuloilla. Niissä tehtiin tutkimustyötä, otettiin selvää miksi tuo on tuon näköinen, eikä niin kuin minä. Aamuisin kylässä haukottelivat koirien ohella tulevaisuuden suurmiehet ja heidän lyhytikäisiksi tulevat kriitikkonsa.

Chin hurjasteli aikansa, mutta ylevämmät arvot olivat kuin olivatkin juurtuneet hänen ajatuksiinsa.

Kieltäymyksessä Chin Jaa-Ei kilvoitteli kuin autiomaa, joka hylkää veden; ei sellaista koettelemusta, jota Chin ei jaa. Tie ylimpään viisauteen oli Chin Jaa-Eille kaiken olemisen puhtain tarkoitus ja mitä tulee kieltäymykseen. on kysymättäkin selvää. Osa tyytyy muiden havaintoihin, harva suo tilaa perättömyyksien horjahdella.

Välillä Chin oli niin jyrkkä, että pohti kaikkien kieltäymyksien huipentumaa – elämästä kieltäytymistä – mutta tämä vaihtoehto jäi ratkaisemattomana harkittavaksi, sillä Chin oli vaistonvaraisesti uskovinaan elämän olevan koettelemuksista suurin. Eikö vain erakon luola jääkin tyhjäksi, kun erakko lähtee, mietti Chin. Niin hän päättikin vastustaa jyrkästi fundamentalismia, ainakin silloin kun se johtaisi liian jyrkkiin tulkintoihin.

Kun tavanomaiset rasitukset ja kielteiset valinnat oli tehty ja toteen näytetty, ei Chinille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin varustaa pieni matkalaukkunsa kirjaimellisilla viisauksilla ja muutamalla suurella kivellä. Ylävuorten eräällä varjoisalla rinteellä asuikin lähdetietojen mukaan tietäjä, joka oli vähintään kaksisataavuotias jos ei tätäkin iäkkäämpi. Siinä on ollut aikaa mietiskellä mistä kieltäytyä, otatteli Chin.

-Ehkä saankin häneltä lopullisen valaistuksen opin, sinne minun on siis vaellettava. Koetellen vastoinkäymisiä nurkumatta, sillä vain kärsimys jalostaa kuten sanoo monikin viisas ja pyyteetön, Chin oheisteli valmistelujaan.

Ja niin Chin Jaa-Ei vaelsi tasankojen halki kohti Ylävuoria ja erityisesti sitä, jonka rinteellä tietäjä tiedettiin löytyvän. Monta päivää ja monta yötä kului ja Chinin jalkoja särki. Tämän Chin koki koettelemuksena, ja kipu siivitti jalkojaan kuin lupaus paremmasta kiihottaa yksinkertaisia mieliä.

Viimein Chin saapui vuoren juurelle ja kiipesi rinnettä, kunnes löysi tietäjän luolan. Epäröiden Chin asteli sisemmäksi. Luolan perällä haisi. Tämä innosti Chiniä lähestymään tietäjää, vaikka olikin lähes pilkkopimeää.

-Oletko Ylävuorten Suuri Yksinäinen, kysyi Chin.
-Niin tahtoisin, vastasi erakko.
-Olen vaeltanut kysymään sinulta viisauksia.
-Ole vain, mutta mitä oleminen tarkoittaa. Ole myös hiljaa, sillä nukun.

Chin perääntyi luolasta kunnioitusta tuntien. Eikö tämä ole vain pieni opetus, mitä tietäjä tahtoo minun miettivän. Tulen illalla takaisin, tietäjähän ei toivottanut minua matkoihini. Kyllä hän arvostaa näkemääni vaivaa ja tahtonee ohjata tielläni, Chin toiveikkaasti ajatteli ja meni itsekin maate joidenkin kieltäymysten jälkeen.

Ja niin tuli ilta ja Chin luolan eteen. Nyt luolasta näkyi heikko valonkajastus. Chin kulki luolan perälle, missä tietäjä valmisteli teetä. Nuotion vierelle oli katettu kaksi astiaa ja yksi suuri jossa oli hedelmiä. Tietäjä osoitti laakeaa kiveä mihin tahtoi Chinin asettuvan. Miehet katselivat toisiaan, Chin tietäjää uteliaana.

-Sanoit tulleesi kysymään viisauksia, tietäjä aloitti.

Chin kertoi miten oli tänne päätynyt ja miksi oli halunnut lahjoittaa elämänsä kilvoittelulle ja kieltäymykselle. Aina kun Chin siteerasi suuria ajattelijoita, tietäjä kohensi nuotiota ja kun Chin kertoi kieltäymyksistään, tietäjä haudutti teelehtiä. Joskus tietäjä ynähteli hajamielisesti, mutta ei kommentoinut.

-Otahan tästä teetä ja tuosta hedelmää, tietäjä sanoi Chinille.
-Sinun tulee vastustaa tietoa, sanoi tietäjä.
-Mutta eikö tieto ole kaiken tietämyksen alku.
-Kuuntele tarkemmin: sinun tulee vastustaa tietoa.
-En ymmärrä, Chin sanoi nöyrästi.
-Ei ymmärryksessäsi ole mitään vikaa, vaan tiedossasi.
-Tarkoittaako tietäjä, että oppini ovat liian jäykät.
-Saatan tarkoittaakin. Olet liian monimutkainen kuvattavaksi niillä lauseilla.
-Saanko hetken miettiä tätä?
-Kun on aika puhua, keskeytä hiljaisuus.

Tietäjä kohensi tulta ja haudutti lisää teetä. Chin mietti ankarasti, mitä tietäjä kaikella tällä tarkoittaa. Tietäjä katosi luolan perukoille ja saapui sieltä kantaen säkkiä, jonka suu oli sidottu kiinni. Säkin tietäjä sijoitti kolmannelle laakealle kivelle, joka reunusti nuotiota. Sitten hän istuutui ja kohensi tulta ja haudutti teelehtiä. Viimein Chin sanoi:

-Olen miettinyt tietoa ja mitä siitä sanoit.
-Anna kuulua ja ota lisää teetä.
-Tarkoittaako kunnioitettu tietäjä, että tietoa on liikaa yhdelle ihmiselle?
-En tarkoita. Todellista tietoa on vähän.
-Tarkoittaako kunnioitettu tietäjä, että tietoa on valikoiden ymmärrettävä?
-En. Olet kuitenkin jäljillä.
-Kaikki se mitä olen, on tiedostani pohjautuvaa. Miksi suhtaudut tietoon niin penseästi?
-Tieto on säkissä. Oletko valmis tietämään, miksi ymmärrys vihaa tietoa?

Tietäjä kertoi, että laaksossa on kylä jota ympäröivät viljapellot. Näiden peltojen sato on arvaamaton: joskus on nälänhätää, toisina vuosina yltäkylläisyyttä. Kylä on vanha, sillä jo monessa polvessa kerrotaan tietäjästä, joka asuu vuorella. Siksi luulet minun olevan niin iäkäs, vaikka totuus on, että olen vain pesemätön, tietäjä sanoi ja osoitti kädellään luolan suuaukkoa.

-Siellä ulkona on maailma ja samoin täällä luolan sisällä. Jos olet tässä maailmassa, et voi olla toisessa. Sinun on tehtävä valinta ja tämä valinta on kuin se, minkä teet tiedon ja ymmärryksen välillä. Ja nyt kuuntele tarkasti: tulin tänne, koska väsyin ihmisiin, jotka haluavat kysyä vuoren tietäjältä mitä elämällä tulisi tehdä.

-Mutta eikö tämä ole juuri sitä?
-Sinä tiesit, että vuorella on tietäjä. Mutta ymmärsitkö tai yrititkö edes ymmärtää, miksi tietäjä on vuorella.
-En… tullut ajatelleeksi…
-Ota tämä säkki ja mene ulos luolasta. Kun katsot vuorijonoa, näet lisääkin luolia. Niissä, mutta ei aivan kaikissa, on jokin kaltaiseni oraakkeli. Mene ja valitse haluatko tietää, vai ymmärtää.
-Mitä säkissä on, kysyi Chin hämmentyneenä.
-Säkissä on teelehtiä, hedelmiä ja leipää. Jos kieltäydyt niistä, kuolet nälkään eikä mikään tieto auta sinua ymmärtämään, mistä elämässä oli kyse.
-Kiitos, Chin mumisi typertyneenä ja poistui luolasta säkkiä kantaen.

Ulkona oli lauha iltayö. Chin katseli läheisillä vuorilla pieniä valonkajastuksia, kuin kiiltomatoja pensaikossa. Chin ymmärsi, että tietäjä tarkoitti valintoja puhuessaan niistä. Ja mitä tarkoitti tietäjä sanoessaan että ymmärrys vihaa tietoa? Kun Chin käveli vuoren rinnettä alas, hänen tuli kova ikävä muuatta neitoa ja kylän ääniä.

Olisiko ehkä niin, että tietäjä sanoo kieltäymyksen olevan itsensä kieltämistä ja että valintoja voi tehdä toisinkin. Chin näki, että tieto on teelehtiä. Tiedon lehdet tarvitsevat elämän veden lämmintä syleilyä tullakseen ymmärretyksi ja kuka tämän oivaltaa, voi tehdä tiedollaan muutakin kuin kieltoja.

Leave a Reply