NOVELLIT: Toimituksellinen teko

“Hän nostaa polkupyörän sisään ja sulkee oven perässään. Sisäovi on erikoisteräksestä ja komposiittimateriaaleista tehty. Se kestää melko raskaidenkin aseiden osumat.”

noise-clipart-radio-hi
Radioasema Äänisen Aalto ja sen päätoimittaja Johannes Ulappa-Tuokio ovat joutuneet suurenmoisen pulman ääreen. Ministeriö, joka vastaa lupakäytännöstä on tehnyt linjauksen, jonka mukaan valtakunnallisten radioasemien on siirtymäajan puitteissa luotava ohjelmatarjontaa niin enemmistöön kuin vähemmistöönkin kuuluville. Tämä on nykyisen tasa-arvoperiaatteen ilmentymä. Asia on kirjattu lakeihin ja asetuksiin.

Kun ohjelmaa voi lähettää kaksikymmentäneljä tuntia ja viikossa on seitsemän päivää, tarkoittaa tämä sitä että käytettävissä on kaikkiaan satakuusikymmentäkahdeksan tuntia. Sitten on aloitettava uusi viikko, mutta laskurikin menee tuolloin alkuun. Ministeriö on suostunut kuukausijaotteluun, jonka myötä erilaisille intressiryhmille on annettavissa eräiden tilastotekijöiden nojalla muutamasta minuutista aina puoleen tuntiin ns. dedikoitua ohjelmatilaa.

Johannes Ulappa-Tuokio on jaotellut ohjelmakuukauden siten, että säännöllisesti toistuvat lähetykset kuten uutiskatsaukset, säätiedot ja lottoarvontojen julkilausumat sijoitetaan samoille paikoille lähetyskarttaa. Tämä on hyväksi havaittu käytäntö. Mitä siitäkin tulisi jos uutisia saisi etsiskellä pitkin päivää eikä koskaan voisi olla varma, onko lähetysajankohta huomenna sama.

Maanantain aamutunteina julistetaan radiolaitteista avantouimarien elintapojen kuulautta. Lounasaikaan mennessä käsitellään nudistien, pitsinnyplääjien ja puuseppien asiat. Sillä välin kun syödään, ovat äänessä elintarvikealojen kellot ja helistimet. Lounaan jälkeen hiljennytään suurten kysymysten ääreen ja säädetään äänenvoimakkuusnappulaa sen mukaan, onko vuorossa juuri oman uskontokunnan mietteitä ja lauseita.

Iltapäivästä käsitellään poliittiset ja yhteiskunnalliset ilmiöt. Niihin menee vain neljännestunti, sillä poliitikot ovat järjestään eri mieltä ja yhteiskunta alati teoretisoituva instituutio. Harva näitä kuuntelee ja vielä harvemmassa ovat ne, jotka ymmärtävät. Useimmat valehtelevat.

Hieman ennen päivällistä luodaan katsaus kadonneisiin kulttuureihin. Näitähän on maailman sivu hämmästelty, eikä niitä ole koommin löydetty. Yliopiston kielitieteiden laitoksen professorilta udellaan mitä järkeä on opiskella kieltä, jota kukaan ei puhu. Professori vaipuu syviin mietteisiin. Toimitus soittaa päivystävälle dekaanille, joka noutaa professorin farmariautollaan kotiinsa. Siellä odottaa vaimo, joka on tehnyt lihakeittoa ja luopunut keskusteluaikeista miehensä kanssa jo viisikymmenluvulla.

Seuraavaksi haastatellaan muutamaa taiteilijanretkua ja epävireistä muusikkoa. Teini-ikäiset höristävät korviaan vastaanottimien äärellä, kun populääriset ikonit murahtelevat viisauksia. Ollaan yhtä jos toista mieltä, vaillakin.

Suuret öljy-yhtiöt tulee lakkauttaa ja tilalle perustaa ilmaisia huvipuistoja, joissa opetetaan oluen juomisen ohella törkeyksien huutelua. Poliitikot ovat vihoviimeistä sakkia, paitsi ne, jotka lymyilevät näennäisen edistyksellisyyden kulisseissa. Niitä pitää äänestää, sanoo kitaraa soittava mies, muutoin tulee jokin ongelma, joka jää tarkemmin kuvaamatta.

Perhosten kerääjien ja luonnonsuojelijoiden paneelikeskustelu on kiinnostava, mutta jää kestoltaan muutamaan minuuttiin. Shakkiyhdistys ilmoittaa miettivänsä, eikä ota käyttöönsä annettua ohjelmapaikkaa. Iltauutisiin mennessä on käsitelty runsaasti inhimillisen toiminnan osa-alueita. Toimituksellinen työ on helpottunut, sillä ministeriön virkamiehet päättävät jokseenkin kaikesta tarjonnasta.

Jokin kaihertaa Johannes Ulappa-Tuokion mielenpohjia. Onko laitaa, että radiotoimintaa näin säädellään. Mistä onkaan peräisin tämä käytäntö, että vapaan tiedonvälittämisen sijaan on valittu pakkosyötön tie. Puhutaan median tasapuolisuudesta. Mikä on tuo media-sana. Yritetäänkö sillä peitellä jotakin, miettii Johannes.

Erityisesti Johannesta loukkaa salavihkaa toteutunut sosialisointi. Tämähän on hänen radioasemansa, hänen rahoillaan ja riskillään investoitu liiketoimi. Kerran Johannes laski, kuinka monta virkamiestä tarvitaan hänen radioasemansa ohjelmakartan laadintaan ja sen tilastointiin. Lukema oli niin suuri, että muutoin raitis mies pysähtyi kotimatkalla valtion päihdejuomaliikkeeseen.

Ministeriön tarkkailukirjeen saatuaan Johanneksella tulee mitta täyteen. Kirjeessä todetaan, että muutoin radioasema on noudattanut median tasapuolisen ohjelmatarjonnan periaatteita, mutta on eräskin kansanosa joiden tarpeet on jätetty vaille huomiota. Ministeriö luettelee aakkostetun listan, jossa mainitaan joukko marginaaliryhmiä.

Museoissa käymättömien tai nuoruudessaan partioliikkeeseen kuulumattomien edunvalvonnan Johannes vielä sulattaa, mutta miten on selitettävissä moite riittämättömästä ohjelmatarjonnasta heikkokuuloisille? Saatte julman opetuksen, kivahtaa Johannes repiessään kirjeen.

Virkamiesten umpityperyyteen kyllästyneenä Johannes käynnistää mittavan salaliiton. Radioasema jatkaa ohjelmatuotantoaan, mutta Johannes palkkaa muutaman tutun toimittajan voidakseen käyttää aikaansa valmisteleviin puuhiin. Toimittajakavereille hän sanoo rakentavansa mökille liiterin. Radioaseman varastosta Johannes noutaa muutaman lähettimen ja muita radioteknisiä tarpeita. Varastotilaa tarvitaan rakennustarvikkeille. Hän ostaa puutavaraliikkeestä metritavaraa ja nauloja. Autotarvikeliikkeen postimyyntiluettelosta Johannes valitsee peräkärryn, jonka kantavuus on 750 kiloa.

Kaikki tämä on savuverhona todelliselle toiminnalle. Johannes on päättänyt tehdä kerralla selvää virkamiesten ja poliitikkojen kaksinaamaisesta pelistä. Hän tunkeutuu maanalaisiin tunneleihin, joissa sijaitsevat tietoliikenteen hermoradat. Eduskunnan alla sijaitsevassa tunnelissa on käyttämätön huone, johon muuan tuttava järjestää Johannekselle avaimen. Huoneesta on ilmastointikanava, jota pitkin pääsee kaapelionkaloon, missä sijaitsee eduskunnan puhelinkeskuksen pääjohdotus.

Johannes vierailee huomaamatta myös useissa oletetuissa edunvalvontajärjestöissä, joiden turvajärjestelyt ovat huomattavasti heikommat kuin poliitikkojen ja virkamiesten rakennuksissa. Talven mittaan koko yhteiskuntarakenne on verkotettu Johanneksen tietoliikennesolmuun.

Helmikuinen A-studion dokumentti käsittelee informaatiosodankäyntiä, antaen ymmärtää että Suomessa on valmiudet sen torjuntaan ja ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä on myös toteen saatettu. Johannesta tämä naurattaa, sillä hän jos kuka tietää, miten heikolla tolalla nämä asiat maassamme ovat.

Muutamien radioyhtiöiden järjestelmissä on myös Johanneksen kädenjälki. Valtiollinen Yleisradio on kokonaan kytketty Äänisen Aallon tuotantorakenteisiin, samoin kuin muutama sellainen yksityisen puolen toimija, joiden takana piilee suurempien voimatekijöiden ryhmittymä. Suuryrityksistä Johannes on valinnut ne, joiden näkee ohjaavan yhteiskunnan kehitystä ulkomaisten tahojen intressejä palvellen.

Huhtikuussa Johannes maksaa toimittajille kesälomapalkan ja pienen bonuksen. Hän kertoo, että jatkaa toimintaansa nyt aikaisemmin voimin mökin liiterin tultua valmiiksi. Vanhat tutut lähtevät kevein mielin kesälaitumille, ja tietävät saavansa töitä muualtakin. Johanneksen radioasemalla on alalla hyvä maine.

Kouluissa veisataan suvivirren korvikkeita, kun Johannes käynnistää operaatio Vapaan Sanan viimeisen vaiheen. Radioasema toimii pienessä kivirakenteisessa talossa. Johannes vahvistaa ensi töikseen talon rakenteita, niin että ne kestävät valtiovallan käyttöä. Ikkunat ovat olleet peitetyt jo aiemmin, mutta nyt Johannes valaa niiden sisäpuolet teräsbetonilla. Ullakolla hän tutkii rakenteita ja tekee tarvittavia vahvistuksia.

Kellariin Johannes sijoittaa kolme dieselgeneraattoria, polttoainetta ja muutamia suuria kojeita, joilla voidaan nostaa katosta valtava teleskooppiantenni. Kaapelointihuoneessa Johannes tarkistaa, että rinnakkaisasemien kytkennät ovat kunnossa. Lopuksi hän valaa koko rakennuksen sisäseiniin puolen metrin teräsbetonilaipan, jonka vaatiman betonimäärän hän sekoittaa kellarissa ja kantaa erä kerrallaan yläkertaan.

Juhannuksen jälkeen tulee Johannes ja operaatio Vapaa Sana. Hän käy ensin muutamissa ostoskeskuksissa ja varastoi suuren määrän elintarvikkeita radioaseman kellariin. Sitten hän ajaa pakettiauton kotiinsa ja tulee polkupyörällä takaisin asemalle. Hän nostaa polkupyörän sisään ja sulkee oven perässään. Sisäovi on erikoisteräksestä ja komposiittimateriaaleista tehty. Se kestää melko raskaidenkin aseiden osumat. Sisäoven taakse Johannes vierittää lattiasta laakeroidun muurin, jonka kiilaa paikoilleen terässalvoin.

Kellarissa Johannes käynnistää radioaseman ylipaineistusjärjestelmän. Se takaa sisätiloihin ulkoilmaa suuremman paineen. Johanneksella on kaiken varalta kaasunaamari, johon on yhdistetty kellarissa säilytettävän ilmanpuhdistusjärjestelmän liitosletku. Radioasemaan voi käyttää taistelukaasujakin, sillä Johanneksella on suojaava asu. Ei ole mitään sellaista asiaa, jota hän ei olisi valmisteluissaan huomioinut.

Kesäkuun 26. päivänä kello 11:55 Johannes käynnistää totuuden sekvensserin ja kuuntelee sen toimintaa kuulokkeistaan. Kyseessä on laite, joka yhdessä puhesyntetisaattorin kanssa sieppaa tietoliikennevirrasta näytteitä ja varustaa ne selostein. Jos lähetetään kauppa- ja teollisuusministeriöstä puhelinkeskustelu radioaalloille, puhesyntetisaattori luettelee ensin mainitun ministeriön ja sen jälkeen ketkä ovat puhelimessa.

Menetelmä on täysin automatisoitu ja useilla eri lähetysasemilla ja niiden vuorottelulla varmistettu. Johanneksen tiedonvälitys pohjautuu satunnaisotantaan ja sille tosiasialle, että lähes joka hallinnonalalla on todennäköisyys kansaa kiinnostaville, mutta siltä verhotuille seikoille. Kun kello on tasan 12, Johannes kytkee laitteistonsa lähettimeen. Sitten hän jää odottamaan nojatuoliinsa ja polttelee aikansa kuluksi laadukkaan sikarin, kun seurailee uutislähetyksiä. Maa suistuu kaaokseen tunnissa.

Yleisradiossa tehdään kuumeisesti töitä ja viimein päätetään keskeyttää lähetystoiminta kokonaisuudessaan. Johannes on valmistautunut tähän. Äänisen Aallon järjestelmä havaitsee Yleisradion taajuuksien vaienneen ja ottaa ne välittömästi käyttöönsä. Samoin tapahtuu muutamien muidenkin radioasemien osalta.

Kansakunta on pysähtynyt radioidensa ääreen. Johanneksen järjestelmä on kerännyt ja kerää jatkuvasti lisää tietoliikennettä. Sitä on arkistossa viikkokausiksi, vaikka julkishallinnon sisällä annetaankin kiireisiä käskyjä lopettaa puhelin- ja muu viestiliikenne. Tasatunnein Äänisen Aalto lukee tiedotteen, jossa kerrotaan mistä on kysymys.

Johannes on laatinut tiedotteen niin, että siinä mainitaan tietojen välittäjäksi ryhmittymä ”Vapaa Sana”. Viranomaisilla menee useita tunteja, ennen kuin he oivaltavat saapua Johanneksen radioasemalle. Pian huomataan, että ovet ja ikkunat ovat suljettuina, ja että sisään päästäkseen on turvauduttava järeämpiin aseisiin. Läheiseltä tietyömaalta otetaan pakkokeinoin käyttöön kaivinkone, jolla ryhdytään kolkuttelemaan rakennuksen heikoiksi epäiltyjä kohtia.

Silloin Johannes on jo matkalla pohjoiseen ja kuuntelee autoradiota. Järjestelmä toimii loistavasti. On samantekevää mitä radioasemalle tapahtuu. Johannes on suunnitellut ja toteuttanut operaationsa niin, että välillä eduskuntatalon maanalainen lähetysasema on käytössä ja välillä jokin toinen. Näitä lähetysasemia on niin runsaasti, että Johannes arvioi järjestelmänsä kestävän useiden vuorokausien hyökkäyksen.

Sodankylän lähettyvillä on pieni joki, minkä varteen Johannes pystyttää telttansa. Hän kalastelee joella myöhäiseen iltaan ja saa useita harjuksia, joista keittää mainion kalasopan. Ennen nukahtamistaan Johannes kuuntelee matkaradiota myhäillen sikarinsa takana, kun kaavoituksista vastaava virkamies sopii erinäisistä korvauksista nauhoitetussa puhelinkeskustelussa.

Leave a Reply