NOVELLIT: Zen ja peliteoriat

“Heistä Koi-Wu edustaakin jyrkempää zenististä koulukuntaa, ja on pyrkinyt elämässään aina kohti suurta tyhjyyttä ajatuksissaan.”

zhe
Tapahtumapaikka Edon kalastajakylä, runsaasti taannehtien niistä ajoista kun Tokugawa Ieyasusta tuli shogun ja kylästä myöhemmin tuntemamme Tokio. Tätä edeltäen Owarin provinssissa eli nykyisen Nagoyan tienoilla, muuan Oda Nobunaga saavutti merkittäviä virstanpylväitä hallintonsa vaikutuspiirissä. Ajat olivat sellaiset, että niitä muistellaan yhä edelleen.

Rannalla, veden tuntumassa mutta hieman syrjässä veneistä, kaksi maanpakoon tuomittua entistä hallinnon virkamiestä kuluttaa aikaansa ja siinä sivussa opettelee ulkoa tunnettuja pelejä. Joskus sataa ja miehet pysyttelevät sisätiloissa parempia säitä odotellen. Näitä sisätiloissa vietettyjä iltapäiviä varten on kehittynyt oma pelinsä, eräänlainen arvoitusten vaihdanta. Siinä tukeudutaan useimmiten vanhojen oppineiden kummallisiin väittämiin, joita ei voi todistaa oikeaksi tai osoittaa vääräksi.

Tässä filosofisen pohdiskelun ilmentymässä miehet ovat kehittyneet varsin päteviksi. Usein käykin niin, että molemmat viettävät unettoman yön arvoituksellisen peli-iltansa päätteeksi. Nyt sään jumalat ovat kuitenkin suosiollisia, ja peli kulkee joutuisasti rannalla.

Edeltävinä päivinä molemmat ovat säästelleet sakeannostensa kanssa ja voivat nyt havaita ylimääräisten maljapuheiden nuorentavan vaikutuksen. Sekä Koi-Wu että Kuu-Shi ovat kiinalaistyyppisessä hiprakassa, vaikka ovatkin asuneet Japanissa jo vuosikymmeniä.

-Sanohan suuri mestari Koi-Wu, oletko onnellinen?
-Tarkoitatko juuri nyt vai ylipäätään, ystäväni Kuu-Shi.
-Sinun vuorosi!
-Kas noin. Oletan sinun tarkoittavan ylipäätään. Olen. Heitä ja lausu!
-Missä ovat pisteet, sain kaksi lisää. Minäkö onnellinen?
-Tokihan tahdon korkean ystäväni näkemyksen vastavuoroisesti.
-Arvostat minua liiaksi, mutta en tahdo tuottaa sinulle pettymystä.
-Kun pelaan, huomaat että siveltimeni ei kuivu. Merkitsen kaikki pelivuorot.
-Olen kyllä huomannut tämän. Miksi teet niin?
-Vaikka mikään ei jää vaille huomiotasi, tässä kohtaa pyydän sinua harkitsemaan vielä.
-Mitä tarkoitat?
-Tässä, laske tekemäni merkinnät. Mitä näet?
-En ymmärrä, mutta korkeasti arvostamani ystäväni tuntien oletan tässä piilevän viisauden.
-Suotta ylennät minut. Kelpaan korkeintaan rantapolun kuluneeksi kiveksi. Seuraava siirtosi on paperilla.
-Niin tottavie onkin! Mistä tuon arvasit?
-Seuraavaksi voisit laskea hampaasi. Niitä on vähemmän kuin meillä elinvuosia jäljellä.
-Mutta tämän tiesin…
-Olemme pelanneet täällä jo niin kauan, että olen oppinut tuntemaan ensin omat siirtoni ja sitten sinun siirtosi.
-Vaikka tunnemme jo niiltä ajoilta, kun tiesimme liiaksi ja vaikenimme turhan harvoin, on minun hetki pohdiskeltava.
-Meillä on vain aikaa, joten sallithan että huolehdin vajaaksi jääneestä sakeastiastasi.

Iltapäivän aurinko siirtyy niille sijoilleen, mistä sen olettaa tähän aikaan löytävänsä. Vaatteiden joutilas kahina pelivuorojen vaihtuessa ja siveltimen liike paperilla säestävät peliä. Kuu-Shi mietiskelee pelivuorojensa lomassa, mitä Koi-Wu tarkoittaa merkinnöillään. Heistä Koi-Wu edustaakin jyrkempää zenististä koulukuntaa, ja on pyrkinyt elämässään aina kohti suurta tyhjyyttä ajatuksissaan. Tämä näkyy ulkoisesti, sillä Koi-Wu on tyyni ja lievästi poissaoleva Kuu-Shin työstäessä ajatuksiaan järjestykseen. Ohilentävä lintu raakkuu ja Kuu-Shin otsalla kimmeltää ajatushuurre.

-Suuri mestari Koi-Wu, olen ajatellut.
-Tiedän mitä olet ajatellut, mutta kerro vain, sillä haluan kuulla tietämäni.
-Tarkoitat ehkä pelin ja pelaamisen suhdetta toisiinsa.
-Näinkin voi asian sanoa.
-Sitä että pelaaminen on toissijaista, kuten kaikki muukin.
-Aivan.
-Ja että tässä kiteytyy wu-wei.
-Täsmälleen.
-Mutta miksi teet merkintöjä niin tarkasti?
-Vaikein asia tehdä on olla tekemättä mitään. Se on niin vaikeaa, että edes minä en siihen pysty.
-Mitä tarkoitat?
-Teen merkintöjä paperille ollakseni pelaamatta, kun pelaamme.
-Ahaa! Ja sitten kun pelaat, keskityt mielessäsi merkintöjen tekemiseen?
-Ei suinkaan. Silloin pelaan.
-Nyt en ymmärrä.
-Voidakseen todella keskittyä pelaamiseen, on tyystin unohdettava pelaaminen. Vain siten voi välttää sellaisten päätösten tekemisen, joihin vaikuttavat seikat joille emme voi mitään. Peli – tai mikä tahansa mitä teemme – on itsessään vain oma ilmentymänsä.
-Mutta silloin kun jotain todella tekee, on todella tehtävä sitä ja vain sitä?
-Juuri näin. Otatko lisää sakea?
-Se olisi minulle suuri kunnia.
-Kerron sinulle vielä merkinnöistäni. Ne ovat epäjärjestyksessä.
-Sinun vuorosi. Tämä sake on oikein hyvää! Miksi ne ovat niin?
-Se, joka pyrkii järjestykseen, on vain omien mielitekojensa uhri. Siksi merkitsen muistiin siirrot etukäteen, mutta järjestys on harvoin oikea. Oli vain puhdasta sattumaa, että arvasin siirtosi.
-Kuten sekin, että meidät karkoitettiin tänne, kun emme osanneet vaieta.
-Emme osaa sitä vieläkään, mutta täällä on harvassa kuulijoita.
-Minä olen onnellinen, että saan oppia tekemään yhä vähemmän ja harventamaan ajatuksiani.
-Ja kun meitä ei enää ole, emme jätä ajatuksiamme muitten kiusaksi.
-Näin teemme!

Päivä on kääntynyt iltaan ja korkea ikä tekee tehtävänsä. Miehet vetäytyvät nukkumaan ja kumpikin asettelee mattonsa kuluneen kehonsa kannalta miellyttävimpään ilmansuuntaan. Väliseinän läpi kuuluu vuorollaan köhinää ja sitten hiljaisuus.

Tulee vielä lukuisia kesiä ja lähes yhtä monta talvea, ennen kuin Koi-Wu ja Kuu-Shi pelaavat viimeisen pelinsä. Sillä välin Edo muuntuu kasvavaksi valtakaupungiksi, ja muinoin syrjään karkotetut saavat vielä nähdä itsensä vallan keskiön tuntumassa.

Mutta he ovat silloin jo liian vanhoja tahtoakseen valtaa.

Leave a Reply