Satunnaista luettavaa

NOVELLIT: Jumala oli sittenkin olemassa

“Olen päättänyt että ateisti syntyköön uudestaan ja palatkoon maan päälle ateistina.”

bibl012
Eräänä ikimuistoisena päivänä tapahtui, että suurehko joukko ihmisiä – kuka odottamatta, kuka jo aavistellen – päätti maallisen vaelluksensa. Joissakin piireissä tätä kutsutaan lusikan nurkkaan sijoittamiseksi. Yhtä kaikki, tien pää oli saavutettu ja suurempien kysymysten tarkastelu ajankohtaistunut.

Kun muistamme, että pelkästään Intiassa tunnetaan parahultaisesti kaksi miljoonaa erilaista käsitystä jumalasta, saati ne maailmanlaajuista suosiota saavuttaneet tulkinnat, ymmärretään että kyseessä oli ei vain kovin kirjava, mutta myös tilastollisesti laaja otos ihmiselävistä. Olipa seassa yksi ateistikin, ikään kuin pluralismin airueena.

Laajasti valta-asemaan päätynyt sielun tai muun astraalisen ilmentymän teoria osoittautui vedenpitäväksi, samaten kuin yleinen käsitys siitä, että jonkin sortin horisontaalisen muutoksen kautta ikään kuin noustaisiin ylös kohti koettelemusten arviointia. Vaikka tulkintoja oikeasta totuudesta onkin runsaasti, tilanteen outous ja ihmeellisyys hiljensi matkaan lähteneitä. Ehkä kaikkein mykistynein oli ateisti, joka ei enää tiennyt mihin uskoa.

Näissä olosuhteissa maanpäällisen elämän totutut seikat menettävät merkityksensä, joten ei voida varmuudella sanoa kuinka kauan tuo – ehkäpä sielunvaellukseksi kutsuttava – matkanteko ajallisesti kesti. Riittävästi kuitenkin, että siinä ehti tulla kaikenlaisia ajatuksia ihmisen muistoksi muuttuneiden tykö. Suurinta osaa jännitti. Mitenkähän käy, olenko ehkä elänyt elämäni oikein, tuleeko ankarakin tuomio. Joillakin oli niin vahva usko oman tietonsa oikeellisuuteen, että he vain levollisesti katselivat maisemia.

Saavuttiin sitten aikanaan jylhään maisemaan, jossa näkyi silmänkantamattomiin suunnattomia ja ihmeellisiä asioita. Tavallaan jotkut asiat olivat tutunkin oloisia, mutta ei niin pientä yksityiskohtaa, etteikö siinä olisi ollut jotakin tavattoman suurta – elämää ja vallankin ihmistä mahtavampaa. Kaikesta huomasi, että koko ihmiskunnan kollektiivinen viisaus ja mahtavuus oli vain mitättömyys näin kosmisissa mittasuhteissa.

Saapuvien järjestelyt ja vastaanotto hoidettiin rutiinilla. Asiaa kenties auttoi sekin, että harva tuntee tarvetta rynnätä ohi muiden, kyseessä ei ole mikään tavanomainen matkailukohde jossa kilvoiteltaisiin siitä kuka tyhjentää seisovan pöydän tai lunastaa eniten Aasiassa tehtyjä paikkakuntaa ylistäviä koriste-esineitä. Tässä oli nyt tosi kyseessä.

Ystävällinen mutta määrätietoinen henkilökunta johdatteli saapuneet kohti valtavaa rakennusta, niin valtavaa että kukaan ei ollut sellaista saattanut kuvitella olevan. Ollakseen näinkin suuri väkijoukko, ihmeteltävän hiljaisesti kuljettiin. Mutta silmät ja suut olivat hämmästyksestä apposen avoinna, eikä tästä saata ketään moittia.

Tultiin sisälle suureen saliin, joka oli niin suuri että koko maailma mahtuisi siihen. Pääteltiin, että täällä se nyt sitten on, täällä asuu kaiken valtias. Oudosti rakennuksen koko tuntui yhdenaikaa ihmismielen käsityskyvyn ylittävältä ja kuitenkin hahmoteltavissa olevalta. Viisas on tämän arkkitehti, ehkä kohta saammekin hänet kohdata, mietteliäät kasvot pohtivat kaiken suuruuden ja loiston juurella.

Jumala ilmestyi joukon eteen ja sen ympäröiden. Oli niin hiljaista, ettei maan päällä koskaan, tai syvimmässä luolassakaan missä ei päivänvaloa ole konsanaan nähty. Sitten hän virkkoi:

Olette nyt saapuneet luokseni. Kuten näette, teitä on moneen lähtöön. Teitä varmasti pelottaa, mutta olkaa huoleti: minä en ole alkuunkaan niin julma, kuin useimmat teistä ovat tahtoneet antaa ymmärtää. Aivan ensiksi teen muutaman asian selväksi. Maanpäällinen elämänne on täten päättynyt ja olette tulleet sinne mitä useimmat teistä ovat kutsuneet viimeiseksi tuomioksi. Sekin on kovin synkkä tapa muotoilla asia, mutta pitää paikkansa että nyt minulla on sanani sanottavana siitä miten olette eläneet, miten humaanisti olette toimenne laatineet. Saanen puhua ilman keskeytyksiä, sillä vuolaat ovat sanojen virrat täälläkin. Maan päällä olette lähinnä keskeyttäneet toisianne. Se ei tule kuuloonkaan silloin, kun minä puhun.

Ensiksi haluan kiinnittää huomionne siihen, että tulkinnoissanne olemuksestani tai ajatuksistani olette päätyneet oudoksuttavan umpimielisiin, suorastaan rajoittaviin lausuntoihin. Minä olen paljon monimutkaisempi kuin te yhteensä, miten saatattekaan pakottaa minua niin tiukkoihin raameihin ja lisäksi tätä näkemystänne kyseenalaisin keinoin levittää niille, jotka ovat teitä vastaan ajatelleet. Tämä pätee teihin kaikkiin.

Toisekseen minä myönnän alati hämmästeleväni miten teille lahjoittamani ymmärrys ja harkinta, ovat niin kovin heikossa suosiossa joukossanne. Tuntuu siltä, että kenties annoin liian vapaat kädet joillakin osa-alueilla. Vaikka inhimillinen tunneskaala onkin riittämätön kuvaamaan mitä ajattelen ja mitä koen, niin sanon sen kuitenkin, että paljon surua ja mielipahaa olette toimillani aiheuttaneet. Ennen muuta kanssaeläjillenne, mutta myös minulle. Tämä pätee teihin kaikkiin.

Kolmanneksi ja aivan erityisesti haluan puhua tosikkomaisuudesta. Se tulee mielestäni esiin siinä, että kokonaan olette hylänneet havainnot siitä miten monipuolinen ja rikas maan elämä ja sen meno onkaan. Ajatelkaa vaikka kaukoidän lämpimiä maita ja sitten skandinaavisia seutuja. Näkeehän sen nyt mitättöminkin luomani, että kovin ovat erilaisia seutuja, niin maantieteellisesti kuin yleisen elämänmenon ja touhuamisen kannalta. Olisin kuvitellut, että teillä olisi ollut riittävästi viisautta oivaltamaan, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tässäkin olen pettynyt teihin kaikkiin.

Neljänneksi ja kenties teitä ajankohtaisesti eniten kiinnostavana seikkana otan käsittelyyn viimeisen tuomion, kuten olette sen toisinaan tahtoneet nimetä. Nyt se tapahtuu, mutta pidätän itselläni oikeuden tehdä päätöksiini myös muutoksia. Kohtelen teitä kaikkia tasaveroisesti, enkä sorru kohtuuttomuuksiin, viitaten asemaani ja teidän kaikkien kollektiivista näkemystä viisampaan otteeseeni asioiden pohdiskelussa. Pidämme pienen tauon.

Jos tovi taaemmin olikin ollut hiljaista ja mietteliästä nyt tuntui siltä kuin ääni olisi vielä keksimättä, vaikka jokaisen pääkopassa kävikin myrskytuuli. Taitaa käydä huonosti, mietittiin. Olinkohan sittenkin tosikko? Ehkä en osannut kuunnella ja miten oli ajattelun laita. Voi kun saisi mahdollisuuden toimia toisin…

Suuresta salista mentiin takaoven kautta ulos ja heti seuraavan rakennuksen kohdalla pysähdyttiin. Rakennuksia oli kaksi ja niiden mittasuhteet olivat jo tavanomaiseksi havaitun mukaan valtavat. Jos yrittikin katsella horisonttiin, niin rakennukset jatkuivat sinne, kauas ja näkökyvyn ulottumattomiin. Molemmissa rakennuksissa, jotka muistuttivat tehtaita, oli kaksitoista kerrosta. Jumala sanoi, että nämä ovat vertauskuvallisia kuten näkemyksensä yleensä ja tarkoittavat opetuslapsia.

Jumala sanoi:

Vasemmanpuoleinen on kirjaamo ja oikeanpuoleinen taasen arkisto. Kadotukseen joutuvat päätyvät yhteen tai toiseen näistä. Kirjaamossa otetaan vastaan kaikki se maanpäällinen polemiikki, joka liittyy uskontoihin ja ennen muuta käsitykseenne oikeaoppisuudesta. Kuten arvaatte, on tämän materiaalin virta ehtymätön.

Kirjaamossa asiapaperit otetaan vastaan, ne jaotellaan näkemyksittäin ja edelleen alempiin kategorioihin, muun muassa sen nojalla miten kovasti on hampaita kiristelty tai viljelty vaahtoa suupielessä. Kaikesta materiaalista otetaan kaksoiskappaleet. Lisäksi laaditaan tiivistelmä eli abstraktio, joka sijoitetaan pergamenttinipun päällimmäiseksi. Siitä on hyötyä seuraavassa, eli arkistointivaiheessa.

Arkistossa materiaali tallennetaan ikuisiksi ajoiksi niin suuriin arkistohyllyihin, että tuskin pystytte kuvittelemaan niiden mittasuhteita. Jos kysytään pitkään arkistossa työskennelleiltä, havaitaan että lienee mahdotonta inhimillisellä nojalla edellyttää ihmistä ymmärtämään omaa toimintaansa.

Ylimpänä arkistonhoitajana vastaan kuitenkin siitä, että materiaali talletetaan kurinalaisesti ja sitä mahdollisuutta ajatellen, että kenties joku jonain päivänä ottaisi opikseen menneistä melskeistä ja pyrkisi harjoittamaan maltillisuutta ja ymmärrystä toimissaan. Tällä tarkoitan ihmisolentoja noin yleensä.

Ne, jotka päätyvät tänne, saavat valita kirjaamon ja arkiston väliltä. Kuten sanoin, en ole kohtuuton. Vaikka ette kykenekään hahmottamaan sellaisia asioita kuin ikuisuus tai äärettömyys, annan teille humaanisti toivoa. Riippuen omasta henkisestä joustavuudestanne ja siitä omaksutteko hieman joviaalimman suhtautumisen kanssaeläjiinne, tämä vaihe saattaa jäädä lyhyeksikin. Uskon, että suurimmalle osalle riittää muutama viikko. Yhtä lukuunottamatta, päädytte jokainen ensi alkuun näihin tehtäviin.

Nyt ihmismuistojen keskuudessa heräsi puheensorinaa. Alun jännitys oli laantunut, ehkä tässä ei käy niin pahasti kuin hetken jo ehti ajatuksiaan totutella. Mutta kuka on se, joka ei päädy kadotukseen ja minkälainen mahtaa olla paratiisi, mietittiin kuumeisesti. Jumala katseli hetken laumaansa, sillä parhaiten tehoaa itsetutkiskelu ja suurten kysymysten omatoiminen puntarointi. Sitten hän jatkoi:

Muistutan siitä, että tutkimattomia ovat tieni. Niin ollen annan teille nyt vain sen verran informaatiota mitä kykenette käsittelemään ja pidän teitä jännityksessä vielä monien asianhaarojen suhteen. Teitä kiinnostaa tietysti mikä tai millainen on paratiisi, pääseekö sinne ehkä ja kuka on se yksi joukostanne jolle minulla on muita suunnitelmia.

En voi kuormittaa käsityskykyänne paratiisilla. Mutta mitä tulee valintoihini ja erityisesti niihin, jotka ovat nyt ajankohtaisia, annan toki mielelläni viitteitä. Kuten sanoin, yksi teistä päätyy muualle kuin kadotukseen, tai siis siihen kadotukseen minkä olen toistaiseksi virallistanut. Yksi teistä on tunnustuksellinen ateisti, jos kohta olen taipuvainen osaltaan näkemään tietynlaista uskonkriisiä tuoreeltaan.

Olen päättänyt että ateisti syntyköön uudestaan ja palatkoon maan päälle ateistina. Siinä on teille kaikille miettimistä.

 

Leave a Reply