Satunnaista luettavaa

Posted on

NOVELLIT: Varhainen episodi

“Pari kaveria on matkassa, Herttuana tunnettu äkkiväärä taiteilijaluonne ja masennukseen taipuva Prepolypos.”

trilobyte

Laurentian reunoilta alkava Panthalassia-meri on niin mahtava, että vesi yltää vastarannalle. Aikakin kulkee tulevaisuuteen. Siihen että voitaisiin sanoa ”tänään”, on viitisensataa miljoonaa vuotta. Se on pitkä jakso kenelle tahansa, toisille kuten van Lyckenbergille (tarinamme trilobitäärinen pääolento), liki ajattelematon suure. Pohjamudassakin on sedimenttejä, virkkoo van Lyckenberg parhaimmillaan. Henkinen kehitys on puolitiessään, eläinkunta virittelee alkeellisia taksonomisia verkkoja.

Trilobiittien kommuunissa elellään sovinnaisesti. Syödään, väkästellään ja metaboliseerataan. Keski-ikäiset konservatiivit tapaavat arvostella nousevia polvia. Vanhukset pysyttelevät etäämmällä ja miettivät syksyn ja muistihäiriöiden olemusta. Liikkeessä pysyminen vie ne vapaahetket, mitä paikoillaan oleilusta jää. Ordovikikauden bakkanaaleihin osallistuukin ani harva. Pudotuspeli lajeissa on ylipäätään tuleva ankaraksi.

Niveljalkainen van Lyckenberg pöllyyttelee mutaa loivasti nousevan merenpohjan tuntumassa. Pari kaveria on matkassa, Herttuana tunnettu äkkiväärä taiteilijaluonne ja masennukseen taipuva Prepolypos. He ovat samaa vuosikurssia, fossiileja jo syntyessään.

Prepolypos narskuttelee pieneliöiden kasaumaa mutisten itsekseen, kun van Lyckenberg ja Herttua postuloivat evoluution vaihtoehtoisilla haaroilla. Herttuan mielestä jatkossa nähdään runsaammin kolmi- kuin kaksiulotteisia eläimiä, mihin väittämään van Lyckenberg vaikenee kohteliaasti. Kolmikosta hänellä on parhain dimensioiden hahmotus. Prepolypos esittää poissaolevaa, kunnes:

-Arvoisat lajikumppanit. Miellättekö Anomalocariksesta merkittävän uhan hyvinvointiimme?

Van Lyckenberg ja Herttua häkeltyvät. Masentunut Prepolypos on rikkonut hiljaisuuden sääntöä mainiten arkkivihollisen nimen, jokaisen trilobiitin pahimman painajaisen ja äkkimenehtymisten primääritekijän. He katsovat nopeasti ympärilleen ja piiloutuvat mutaan, mistä sättivät Prepolyposta välinpitämättömästä suhtautumisesta Tärkeimpään Tabuun. Prepolypos naurahtaa luonteelleen epätavanomaisesti ja pöllyyttää mutaa, kunnes vesi on sameaa.

-Pelkurit! Napanöyhdät! Ontelorakenteiset! Ja minua, rääh-rääh, moititaan negatiiviseksi. . .

Parivaljakko on liikkumatta ja miettii vastalausetta. Prepolypoksen riekkuminen tuntuu sitäkin purevammalta, kun joukko Asaphida-impyeitä lipuu arkaais-majesteetillisena saattueena kolmikon ruokapöydän sivuitse. Joukossa on muuan trilobiittineito, jota kohtaan erityisesti van Lyckenbergillä on suopeita ajatelmia. Impyeiden etääntyessä jokin tirskahdus kuuluu vaimeasti. Samperi, van Lyckenberg miettii noustessaan mudasta. En tiedä miksi mutta mieleeni tulee sana kumisaapas, Herttua säestää tuohtuneena.

-Puolipisteet! Jaokkeettomat! Kalkkiputkilot! Te senkin. . .

Prepolypoksen rähähtely katkeaa äkillisesti. Lähistöllä vaaninut Anomalocaris tekee hirvittävän syöksyn ja lukitsee Prepolypos-paran tiukkaan pihtiotteeseen. Van Lyckenberg ja Herttua pakenevat henkensä edestä, säästyen ystävänsä karmealta kohtalolta vain täpärästi. Elämänsä iltahämärässä he sepittävät Prepolypoksen muistoksi haikean värssyn:

”Harvaan käy harvain tie, trilobiitin rohkeus turmahan vie.
Yksi on joukosta pois vain ain, muistoksi vei sun tie.
Hirlam-hirlam-hirlam-hei, muistoksi vei sun tie.”

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *