Satunnaista luettavaa

Posted on

BLOG: Lontoo toisinaanajattelijan silmin

“Hauvat eivät tiedä olevansa Lontoossa.”

kuva

Edward VIII oli niin lujaluonteinen mies, että luopui kruunusta. Syynä oli muuan Wallis Simpson, jonka kuvaa Wikipediasta tihrustamalla saattaa yltää Edwardia ymmärtäviin (tai ainakin keski-ikäis-mies-kollegiaalisiin ajatuksiin). Mutta ei kuka tahansa tee Edwardin tavoin. Tekisitkö itse? Ja sitten ovat ne sitaatissa mainitut hauvat joita minulla oli kunnia tavata Lontoon kaduilla, ja Kerouacin On the Road – teos, muutaman kymmenen tonnin painoiset alumiiniputkilot joilla lentämistä tulisi laajemmin hämmästellä vielä meidänkin aikoinamme, ja tietenkin kaikenlaiset muut havainnot, joita tein puolestanne vastuullisen kirjeenvaihtajatehtäväni muistaen.

Pääsi näet käymään siten että lentelimme Rigan kautta Lontooseen. Neljän päivän ajan käytin siekailematta hyväkseni tarjoutuneita havainnointihetkiä. Kuka on Lontoossa käynyt tai ylimalkaan Englannissa, tietää hyvin että saarelta löytyy yhtä ja toista ihmeteltävää. Otan käsitelläkseni nyt mielestäni olennaisimmat ja muodostan jonkinlaisen puolikoherentin lausunnon asiain tilasta kansanyhteisön synnyinmaassa. Teen tämän vailla knallia. En löytänyt knalleja eikä olisi ollut rahaa niitä ostaa. Kaikkea ei voi saada.

Aloitetaan eräästä instituutiosta. Muissa maissa käytettäisiin lyhenteitä kuten LVI (lämpö-vesi-ilmastointi). Tämä on aihepiiri, johon puutun hieman arkaillen. En suinkaan tahdo monarkisia tai yleisdiplomaattisia konfrontaatioita. Mutta ollaanpa rohkeita toimen miehiä kuten Edward! Näet Englannissa ja Lontoossa vallankin käsite vesihanasta eroaa tyystin siitä, mikä meille Pohjolan asukkaille olisi intuitiivisinta. Englannissa hanojen toiminta on niin eriskummallinen, että pyrkimykset teknisiin tulkintoihin ja proseduureihin epäonnistuvat vääjäämättä. Täytyy ymmärtää heti ensi metreillä, että hana on Englannissa instituutio. Jos siinä sivussa polttaakin kätensä liian kuumassa vedessä tai saa suihkusta päälleen saavillisen jääkylmää vettä, ei saa lannistua.

Mikään mahti maailmassa ei saa tätä muuttumaan. Vesijohdot ja hanat l. sekoittimet ovat sellaisia kuin ne ovat ja tulevat sellaisina pysymäänkin. Kehotan heti alkuun jättämään kaikki vallankumoukselliset, epäsoveliaat tai muutoin monarkiaa kyseenalaistavat mietteet sivuun. Englannissa hanasta tulee mitä sattuu, ja usein se sattuukin. Viemäri- ja muut putkistot pitävät väärän mitoituksen takia kovaa meteliä. Pakkasella talojen ulkopuolelle jätetyt putkistot jäätyvät halki. Vedenpaine on riittämätön poislukien ne tilanteet, joissa lähes jäätymispisteen saavuttanut vesiryöppy huolehtii siitä, että ihminen on varmasti herännyt aamutoimisena suihkussa käytyään.

Historiaa joutilaastikin lueskellut saattaisi ihmetellä että miten on mahdollista samalle kansakunnalle – joka sentään mursi Enigma-salauksen (Bletchley Park) ja soi maailmalle muutamia merkittäviä henkilöitä kuten W. Shakespeare – valmistaa, jälleenmyydä ja ennen muuta käyttää niin omituisia talousvesiratkaisuja, kuin edempänä on kuvailtu. Vastaus on hyvin helppo, kunhan ajattelee englantilaisittain ja katsoo kaikista maailman suunnista ensin oikealle ylittäessään katua. Tulee nimittäin keskittyä oleelliseen!

Brittiläisen kansanyhteisön tärkein tehtävä maailmassa on olla brittiläinen kansainyhteisö. Tämä on niin valtava urakka, että siihen ei ole mikään muu maa kyennyt johtavassa roolissa kuin Englanti. Sen takia englantilainen ihminen työntää pois mielestään kerettiläiset LVI-ajatukset ja muut jonninjoutavuudet. Hän hyväksyy pyyteettömästi eräät poikkeamat vesilogistiikassaan. Ja pakkohan se on myöntää, että tähän päivään asti on Englanti ollut olemassa. Se on siellä nytkin, menkää katsomaan jos epäilette. Mahtoikohan Wallis Simpson olla tyytyväinen hanoihin ja suihkuveteen? Sanoiko hän Edwardille, että jos tänne ei kerran saada kunnollisia vesikalusteita, niin hän ei ryhdy hoivaamaan naisen herkkää hipiää milloin palovammojen tai jäätymisten uhkaamana. Edward olikin järkimies. Hän ilmaisi kuninkaallisen jämptisti:

“Simpsakka Wallikseni, tytöntylleröiseni, amerikanihmeeni. Lähdemme muualle, sinne missä vesi on lämmintä ja kuulaan maitomaista eikä bidet-altaista lopu vesi kesken. Ihmeellisen hipiäsi yleinen hyvinvointi on sydäntäni lähellä. Annan oitis pois kruununkin, mitä sillä tekisin. En jaksa patsastella tilaisuuksissa, muurata peruskiviä tai ojennella mitaleja. Palatsielämä on ikävystyttävää ja vetoista. Mieluummin nuuhkisin aprikoosintuoksuisia hiuksiasi ja kävisin viikonloppuisin ongella. Haluaisin myös jonkin kivan hauvan, jota rapsutella lukiessani kirjaa.”

Toikkaroitiin bussilla. Olivat menneet ja uudistaneet lähes koko kaluston. Kaikkea sitä parissakymmenessä vuodessa tapahtuukin. Mutta ne olivat vielä punaisia ja kaksikerroksisia. Niillä oli hauskaa kuljeskella. Kävimme bussin yläkerrassa pariin otteeseen. Siinä saattoi ajatella, että itse ajaa bussia. Näimme Lontoota eri kanteilta. Thames-jokea ylittäessämme hyräilin mielessäni Thames Televisionin mainiota tunnusmusiikkia. Ja koko ajan tähyilin ikkunoista, näkyisikö hauvoja. Minä pidän hauvoista. Useimmat hauvatkin pitävät minusta. Tästä on runsaasti esimerkkejä.

Lontoon hauvatiheys on melko alhainen. Päivän mittaan näkee ehkä kymmenkunta hauvaa, mukaanluettuna virkatehtävissä olevat. Ja mitä katselin ylimalkaan sekä muutamaan kertaan antauduin filosofisiin keskusteluihin joidenkin hauvojen kanssa, oivalsin että hauvat eivät tiedä olevansa Lontoossa. Territoriaalisina olentoina ne ovat tietenkin kotikulmillaan, missä ylläpitävät monimutkaista suhdeverkostoaan. Hauvat myöskin puhuvat täysin universaalia kieltä, saavutus johon ihminen ei ole kyennyt sitten Babelin päivien. Pari mukavaa hauvaa tuli nähdyksi, olisivat viihtyneet Helsingissäkin.

Lentäminen sen sijaan oli yhtä huljakkaa menoa kuin aina. En tiedä kuinka monta kertaa minun pitäisi lentää jonnekin, että lakkaisin ihmettelemästä teknisiä saavutuksia joiden terävin kärki on suunnattu painovoimaa vastaan. Onhan se nyt helkkarin ihmeellistä, että tuollaisia lentäviä koneita on ja että niitä käytetään aivan arkisesti. Luulen kuitenkin koko lentoliikenteen ja matkailun olevan suurta huijausta. Koko jutun takana on se tosiasia, että osa lentokoneista on pakko pitää ilmassa. Ne eivät yksinkertaisesti mahdu maailman lentokentille yhtä aikaa. Koko matkailubusiness on tästä vain johdannainen. Nyt tiedätte asioiden todellisen laidan.

Ennen vanhaan Englannin punta oli arvovaluutta. Sellaisia jos oli ja varsinkin jos runsaasti, niin ihmisellä oli talous turvattu. Toisin on nyt. Heti kentälle saavuttuamme sain havaita, että summa jolla vielä parikymmentä vuotta sitten olisi viettänyt lomaansa turhia kursailematta, oli nyt vain vähäpätöisiin investointeihin yltävä pääoma. Hyvä kun sai juna- ja bussiliput ostettua. On mennyt yleiseurooppalainen kehitys johonkin suuntaan Englannissakin. Niin! Silloin kaksikymmentä vuotta sitten kaksi puntaa oli summa, jolla sai kaupasta niin ison ruokakassin että hyvä kun jaksoi kantaa. Kova on inflaatio…

Sanomalehtiä luetaan yhä Englannissa (tämä on yksi niistä seikoista, joiden vuoksi Englannissa on paljon järkeä). Syy on ehkä sinällään ja vähintään brittiläisen kansainyhteisön ylevämpien tavoitteiden kannalta toissijaisessa seikassa, että Internet vaikuttaa olevan vielä hieman uusi asia, vaikka muuan Internetin solmukohtamaa onkin kyseessä. Olihan nimittäin pirullisen hankalaa löytää hotspotteja, joiden käyttö olisi edes jollakin tasolla yksinkertaista ja puolittain turvallisen oloista. Puhelinkopeissa luki: “WiFi here”. En uskaltanut kokeilla. Tiedä vaikka olisi käynyt LVI-kepposet, ovi olisi mennyt lukkoon eikä sieltä olisi päässyt pois. 3G-verkkoa en saanut toimimaan edes cockney-puheenparrella. Suomeen takaisin päästyämme sain tekstiviestin operaattorilta, jossa kerrottiin miten olisi pitänyt toimia. No, lohtu sekin.

Hiltonin ilmoitustaulujärjestelmää pyörittää Linux. Sen saattoi päätellä siitä, että ohjelmistoon oli tullut jokin vika ja virheilmoitukset näkyivät ruudulla. Minulla on siitä kuva, jos tarpeen. Terveisiä vaan niille Linux-epäilijöille takavuosilta. Jos se kelpaa Hiltonille ja sitä myöten tähtitieteellisen rikkaille öljyarabeille, joiden timanteilla, kullalla ja platinalla päällystetyt Bentley- ja Rolls Royce – autot vyöryvät joka suunnasta kun iltarusko saa kummallisen Technicolor – hunnun ylleen, niin luulisi kelpaavan muillekin.

Jotain ehkä tiedänkin, kuljinhan siellä PRESS-passi kaulassa roikkuen minäkin. Taas kerran vailla omaa ansiota, mutta tarkkaavaisena tarkkailijana, omalle tehtävälleni omistautuneena ulkomaankirjeenvaihtajana. Annoin kaikkeni, ainakin punnat ja eurot. Lieneeköhän vastaavaa yleiskatsausta asioihin Englannista olevan saatavilla muualta kuin täältä Enigma-sivustolta. Mene ja tiedä, niin teimme mekin. Vältytte turhanpäiväiseltä jonottamiselta, jos hankitte ajoissa modernin passin. Sillä pääsee itse päästämään itsensä maahan.

Kerouacin ostin Gatwickin lentokentältä. Oli se vaihe, missä taskunpohjalla on vielä hieman vieraan maan rahaa. Sitä on niin vähän, että ei maksa vaivaa vaihdella kotimaassa euroiksi. Pehmeäkantinen beatnik-artefakti löytyi kirjakaupasta. Myyjä oli vähintään yhtä kummallinen kuin asiakaskin. Mutta nyt on tuokin teos kokoelmissa. Säästelen sen ehkä syksyksi, sillä kun sataa on mukavaa kääriytyä peittoihin ja lueskella. Juuri silloin olisi oikein hauskaa, jos lattialta kuuluisi uneliaan hauvan tuhinaa ja tassujen rapsutusta lattiaa vasten, kun hauva näkee biisoninmetsästysunia.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *